Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kattoparveke
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eila Pennanen, jonka taiteilijan-ote on romaani romaanilta varmistunut, kertoo uudessa teoksessaan helsinkiläisen sivistyneistön elämästä. Tapahtumien keskuksena on kauniinharmaa, villiviinin peittämä romanttinen talo, jossa erään mielenkiintoisen perheen jäsenet, herra, rouva ja neljä lasta sekä heidän vieraansa kehittelevät kohtalojaan. Konfliktit, joita näiden henkilöiden kesken syntyy, tekijä joko johdattaa varmaotteisesti päätökseen tai jättää lukijalle sen aivotyön mikä hänelle kuuluu.
Romaanin yhtenä päähenkilönä on Aila Emma, rouva, joka neljännen lapsen syntymän jälkeen on kauan sairastellut ja sitten parannuttuaan heittäytynyt ikuiseksi toipilaaksi. Enimmäkseen hän istuskelee vain kattoparvekkeella hautoen vastustamatonta ihastusta perheen vakinaista vierasta, rikasta ja hauskannäköistä Mart Marttilaa kohtaan. Mutta tämä mies, joka on saanut asumuseron toisesta vaimostaan, puolestaan tuntee mielenkiintoa perheen pojan Eskon ystävättäriä kohtaan. Tästä asetelmasta tekijä kehittelee tapahtumain sarjan, josta ei puutu jännitystä eikä vauhtia. Romaanin loppuluvussa perheen äidin on astuttava esille kattoparvekkeen suojasta. Hänen on tavattava mies, jota hän on ennen sekä rakastanut että vihannut, vastattava tämän syytöksiin ja vaadittava tätä itse tilille. Kertomus palaa romaanin prologiin, lähtökohtaan, ja päättää kokonaisuuden ehjään loppuun.
Romaanin draamalliset tapahtumat pitävät lukijan mielenkiintoa yllä koko ajan. Tekijä on tahtonut tarjota lukijalle jotakin painavaa, ja hän osaakin tehdä sen nautittavassa muodossa. Siellä täällä vilahtelee huumori, joka onnistuneesti liittyy notkeaan, ilmavaan ihmiskuvaukseen. Parhaimmillaan tekijä on kertoessaan nuorista ihmisistä ja lapsista: tällöin hänen sanontansa saa hienon ja hauraan runollisen sävyn.
(takakansiteksti)
Romaanin draamalliset tapahtumat pitävät lukijan mielenkiintoa yllä koko ajan. Tekijä on tahtonut tarjota lukijalle jotakin painavaa, ja hän osaakin tehdä sen nautittavassa muodossa. Siellä täällä vilahtelee huumori, joka onnistuneesti liittyy notkeaan, ilmavaan ihmiskuvaukseen. Parhaimmillaan tekijä on kertoessaan nuorista ihmisistä ja lapsista: tällöin hänen sanontansa saa hienon ja hauraan runollisen sävyn.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
– Ja sinä siis rohkenet valehdella minulle päin silmiä, Mart, sitten kun olen itse saattanut todeta ja nähdä, miten keskellä katua – melkein – melkein suutelet alaikäistä tytärtäni –? Ettet häpeä!
– Herranjumala – etkö voisi puhua hiljempää? Ja miksi tulimme tänne kattoparvekkeelle, mistä yön hiljaisuudessa jokainen sana kuuluu ympäri koko kaupunginosan?
– Täällä ei ole ketään kuuntelemassa. Ja minä en ainakaan kaihda kuuntelijoita –
– Aila, mutisi Erikin ääni villiviinin pimennosta.
– Herranjumala – etkö voisi puhua hiljempää? Ja miksi tulimme tänne kattoparvekkeelle, mistä yön hiljaisuudessa jokainen sana kuuluu ympäri koko kaupunginosan?
– Täällä ei ole ketään kuuntelemassa. Ja minä en ainakaan kaihda kuuntelijoita –
– Aila, mutisi Erikin ääni villiviinin pimennosta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
335