Pistoliekki
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kaksitoista esikoisnovellia, joissa kuvauskohteena olevat ihmiset ovat kaikki jollakin tapaa syrjäytyneet uraputkesta ja maineen saroilta. Silti he saattavat saada pistoliekin tapaisen poltteen rintaansa ja katsella tähdenlentoja, samalla kun savisten saappaiden alla kuumottaa; on kuin routainen maa kätkisi alleen tuliperäisiä suonia ja kuumia lähteitä. Outi Alm kirjoittaa tuoreesti ja omaperäisesti. Huumori taittaa pessimismiltä kärjen, vaikka saattaakin saada hirtehisiä sävyjä.
(takakansiteksti)
Novellit kertovat jollakin tapaa syrjäytyneistä. Toivottomuutta ei tarinoissa kuitenkaan ole, päinvastoin jopa huumoria ja ripaus optimismia. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Novellit kertovat jollakin tapaa syrjäytyneistä. Toivottomuutta ei tarinoissa kuitenkaan ole, päinvastoin jopa huumoria ja ripaus optimismia. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
He pitivät yhtä, Raisa ja hän. He olivat muualta muuttaneita, epäluotettavia niin kauan kunnes olisivat asuneet kylässä uskollisesti kolmekymmentä vuotta. Peitilä ei uskonut näkevänsä sitä päivää.
Peitilä asui kirkkoa vastapäätä, osuuspankin yläkerran yksiössä, jonka vuokran kunta maksoi. Ei siksi, että Peitilä olisi sitä halunnut, mutta viisi vuotta hän oli odottanut, että joku tarvitsisi piirtäjää. Hän osasi piirtää koneella ja käsin, rakennuksia ja mainoksia, mutta hän oli jo huomannut, että asui väärässä paikassa. Kaupunki oli viidenkymmenen kilometrin päässä, mutta ne kilometrit olivat pitempiä kylältä mitattuna. Niiden ylittämiseen tarvittiin auto ja varmuus siitä, että oli tarpeellinen ja odotettu. Auton Peitilä oli myynyt kolme vuotta sitten, kun ansiosidonnainen loppui. Silloin loppui kaikki muukin. Hän oli jäänyt kuluttamaan pikkukylän muutamaa tietä, vaikka nainen, jonka perässä hän oli kylään muuttanut, oli lähtenyt jo vuosia sitten.
- Mikäs oli se valkoinen laatikko, joka kannettiin yläkertaan?
- Solarium.
Raisa vilkaisi häntä ovelasti ennen kuin nousi ja käveli työhuoneensa ovelle.
- Täytyy saada tänään valmiiksi yksi juttu naisten peloista. Sammuta kahvinkeitin, kun menet.
Peitilä kuunteli ääniä suljetun oven takaa. Raisa pani tietokoneen päälle ja alkoi lauleskella epävireisesti. Sen hän teki aina, kun aivot piti saada toimimaan nopeasti ja tehokkaasti. Musiikki kuulemma inspiroi aivopuoliskojen yhteistoimintaa. Peitilä oli kysynyt, miksei Raisa voinut panna levyä soimaan niin kuin toisetkin ihmiset. Raisa oli vastannut, ettei pidä aina odottaa valmista, kun itsekin voi tehdä. Peitilä oli loukkaantunut. Hän oli luullut Raisan vihjailevan hänen työttömyytensä johtuvan laiskuudesta. Myöhemmin hän oli oppinut, ettei Raisa ajatellut asioista niin monimutkaisesti kuin hän. Raisa sanoi kiertelemättä sen mitä ajatteli. Se Raisassa välillä olikin pirullista.
Peitilä jätti saappaat eteiseen ja hiipi portaat yläkertaan. Hän halusi nähdä solariumin ja pahvilaatikkokasat. Solarium peitti kolmasosan huoneesta. Pahvilaatikot oli pinottu pieneen käytävään huoneen ja keittokomeron väliin. Hän silitteli kämmenellään solariumin valkoista, kylmää pintaa. Hän nosti varovasti kannen ylös ja kurkisti sisäpuolelle. Aavemainen hökötys. Peitilä tiesi, ettei voisi maata hetkeäkään moisessa rakennelmassa saamatta ahtaan paikan kammoa. Hän laski hiljaa kannen alas. Miksi hän kävi hiplaamassa toisen ihmisen tavaroita? Puuttui enää, että hän alkaisi penkoa pahvilaatikoita ja haistella alusvaatteita. Peitilä kääntyi takaisin portaisiin ja yritti muistaa narisevat kohdat.
- Luulitkos, että prinsessa Ruusunen oli kätkettynä arkkuunsa ja odotti prinssin suudelmaa? Raisa huusi työhuoneensa ovelta ennen kuin paukautti sen kiinni.
Peitilä päätti kävellä tavanomaisen lenkin hautausmaan ympäri ja lukea hautakivistä nimiä, jotka olivat kenties vielä jääneet lukematta.
Pistoliekki, 1999 (novellista Solarium)
Peitilä asui kirkkoa vastapäätä, osuuspankin yläkerran yksiössä, jonka vuokran kunta maksoi. Ei siksi, että Peitilä olisi sitä halunnut, mutta viisi vuotta hän oli odottanut, että joku tarvitsisi piirtäjää. Hän osasi piirtää koneella ja käsin, rakennuksia ja mainoksia, mutta hän oli jo huomannut, että asui väärässä paikassa. Kaupunki oli viidenkymmenen kilometrin päässä, mutta ne kilometrit olivat pitempiä kylältä mitattuna. Niiden ylittämiseen tarvittiin auto ja varmuus siitä, että oli tarpeellinen ja odotettu. Auton Peitilä oli myynyt kolme vuotta sitten, kun ansiosidonnainen loppui. Silloin loppui kaikki muukin. Hän oli jäänyt kuluttamaan pikkukylän muutamaa tietä, vaikka nainen, jonka perässä hän oli kylään muuttanut, oli lähtenyt jo vuosia sitten.
- Mikäs oli se valkoinen laatikko, joka kannettiin yläkertaan?
- Solarium.
Raisa vilkaisi häntä ovelasti ennen kuin nousi ja käveli työhuoneensa ovelle.
- Täytyy saada tänään valmiiksi yksi juttu naisten peloista. Sammuta kahvinkeitin, kun menet.
Peitilä kuunteli ääniä suljetun oven takaa. Raisa pani tietokoneen päälle ja alkoi lauleskella epävireisesti. Sen hän teki aina, kun aivot piti saada toimimaan nopeasti ja tehokkaasti. Musiikki kuulemma inspiroi aivopuoliskojen yhteistoimintaa. Peitilä oli kysynyt, miksei Raisa voinut panna levyä soimaan niin kuin toisetkin ihmiset. Raisa oli vastannut, ettei pidä aina odottaa valmista, kun itsekin voi tehdä. Peitilä oli loukkaantunut. Hän oli luullut Raisan vihjailevan hänen työttömyytensä johtuvan laiskuudesta. Myöhemmin hän oli oppinut, ettei Raisa ajatellut asioista niin monimutkaisesti kuin hän. Raisa sanoi kiertelemättä sen mitä ajatteli. Se Raisassa välillä olikin pirullista.
Peitilä jätti saappaat eteiseen ja hiipi portaat yläkertaan. Hän halusi nähdä solariumin ja pahvilaatikkokasat. Solarium peitti kolmasosan huoneesta. Pahvilaatikot oli pinottu pieneen käytävään huoneen ja keittokomeron väliin. Hän silitteli kämmenellään solariumin valkoista, kylmää pintaa. Hän nosti varovasti kannen ylös ja kurkisti sisäpuolelle. Aavemainen hökötys. Peitilä tiesi, ettei voisi maata hetkeäkään moisessa rakennelmassa saamatta ahtaan paikan kammoa. Hän laski hiljaa kannen alas. Miksi hän kävi hiplaamassa toisen ihmisen tavaroita? Puuttui enää, että hän alkaisi penkoa pahvilaatikoita ja haistella alusvaatteita. Peitilä kääntyi takaisin portaisiin ja yritti muistaa narisevat kohdat.
- Luulitkos, että prinsessa Ruusunen oli kätkettynä arkkuunsa ja odotti prinssin suudelmaa? Raisa huusi työhuoneensa ovelta ennen kuin paukautti sen kiinni.
Peitilä päätti kävellä tavanomaisen lenkin hautausmaan ympäri ja lukea hautakivistä nimiä, jotka olivat kenties vielä jääneet lukematta.
Pistoliekki, 1999 (novellista Solarium)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.