Sielun öinen siivenisku
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
ILLALLA SYDÄMENI
Illalla kuuluu lepakkojen kirkuna.
Kaksi mustaa hevosta hyppii niityllä.
Punainen vaahtera kahisee.
Vaeltajan eteen ilmaantuu pieni majatalo tien laidalla.
Uusi viini ja pähkinät maistuvat ihanilta.
Ihanaa: hoippua humalassa hämärtyvään metsään.
Illalla kuuluu lepakkojen kirkuna.
Kaksi mustaa hevosta hyppii niityllä.
Punainen vaahtera kahisee.
Vaeltajan eteen ilmaantuu pieni majatalo tien laidalla.
Uusi viini ja pähkinät maistuvat ihanilta.
Ihanaa: hoippua humalassa hämärtyvään metsään.
Mustan oksiston läpi soivat murheiset kellot.
Kasvoille tihkuu kastetta.
Georg Traklin runojen aiheissa toistuvat kuolema, luonto sekä pyrkimys sielulliseen puhtauteen. Traklin mustan ja purppuran sävyjä hehkuvat runot ilmaisevat esimerkillisesti 1910-luvun runoudelle tyypillistä maailmantuskaa ja kaipuuta.
”En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta niiden sävy, todellinen nerous, miellyttää minua.”
– Ludwig Wittgenstein
Romanttisen tradition suuri tuntematon
Georg Trakl syntyi vuonna 1887 Itävallan Salzburgissa. Jo nuorena vakavista masennuskohtauksista kärsinyt Trakl kirjoitti ensimmäiset runonsa vuonna 1904, jolloin hän myös perusti ystäviensä kanssa runoklubin. Georg Trakl erotettiin koulusta holtittomien elämäntapojensa vuoksi 15-vuotiaana, mutta melko pian sen jälkeen hän aloitti kolmivuotiset lääketieteen opinnot. Vuonna 1908 Trakl muutti Wieniin syventääkseen opintojaan yliopistossa, ja sai sen jälkeen julkaistua joitain runojaan sanomalehdissä.
Vuonna 1912 Georg Trakl värväytyi vapaaehtoisena Itävalta-Unkarin armeijan lääkintäjoukkoihin. Innsbruckissa hän tutustui Ludwig von Fickeriin, joka oli merkittävän kirjallisuuslehden (Der Brenner) päätoimittaja. Von Fickerin suojeluksessa Traklin runoihin alettiin suhtautua vakavammin, ja vuonna 1913 Franz Kafkan kustantaja Kurt Wolff julkaisi Traklin siihenastisesta tuotannosta kokoelman Gedichte, runoja.
Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevan Georg Traklin onni tuntui kääntyvän heinäkuussa 1914. Ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä runoilija sai tietää tuolloin vielä tuntemattoman filosofin Lugwig Wittgensteinin lahjoittaneen hänelle merkittävän rahasumman. Georg Trakl ei kuitenkaan koskaan ehtinyt saada varoja käyttöönsä. Toipuessaan Puolan Krakovassa sodan kauhuista hän teki itsemurhan marraskuussa 1914 – vain kolme päivää ennen hyväntekijänsä rahojen saapumista.
(takakansiteksti)
Runot saksaksi ja suomeksi
Kasvoille tihkuu kastetta.
Georg Traklin runojen aiheissa toistuvat kuolema, luonto sekä pyrkimys sielulliseen puhtauteen. Traklin mustan ja purppuran sävyjä hehkuvat runot ilmaisevat esimerkillisesti 1910-luvun runoudelle tyypillistä maailmantuskaa ja kaipuuta.
”En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta niiden sävy, todellinen nerous, miellyttää minua.”
– Ludwig Wittgenstein
Romanttisen tradition suuri tuntematon
Georg Trakl syntyi vuonna 1887 Itävallan Salzburgissa. Jo nuorena vakavista masennuskohtauksista kärsinyt Trakl kirjoitti ensimmäiset runonsa vuonna 1904, jolloin hän myös perusti ystäviensä kanssa runoklubin. Georg Trakl erotettiin koulusta holtittomien elämäntapojensa vuoksi 15-vuotiaana, mutta melko pian sen jälkeen hän aloitti kolmivuotiset lääketieteen opinnot. Vuonna 1908 Trakl muutti Wieniin syventääkseen opintojaan yliopistossa, ja sai sen jälkeen julkaistua joitain runojaan sanomalehdissä.
Vuonna 1912 Georg Trakl värväytyi vapaaehtoisena Itävalta-Unkarin armeijan lääkintäjoukkoihin. Innsbruckissa hän tutustui Ludwig von Fickeriin, joka oli merkittävän kirjallisuuslehden (Der Brenner) päätoimittaja. Von Fickerin suojeluksessa Traklin runoihin alettiin suhtautua vakavammin, ja vuonna 1913 Franz Kafkan kustantaja Kurt Wolff julkaisi Traklin siihenastisesta tuotannosta kokoelman Gedichte, runoja.
Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevan Georg Traklin onni tuntui kääntyvän heinäkuussa 1914. Ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä runoilija sai tietää tuolloin vielä tuntemattoman filosofin Lugwig Wittgensteinin lahjoittaneen hänelle merkittävän rahasumman. Georg Trakl ei kuitenkaan koskaan ehtinyt saada varoja käyttöönsä. Toipuessaan Puolan Krakovassa sodan kauhuista hän teki itsemurhan marraskuussa 1914 – vain kolme päivää ennen hyväntekijänsä rahojen saapumista.
(takakansiteksti)
Runot saksaksi ja suomeksi
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ilmestymisaika
Sivumäärä
113