Kotimainen kirjallisuus 1960-luvulla

Teemaesittely
4.12.2017
Toimitukselta: Teos | Kirjailija | Teema

1960-luku oli Suomessa nopean modernisaation aikaa. Maa teollistui ja kaupungistui, tiedonvälitys muuttui ja televisio yleistyi suomalaisissa kodeissa. Uuteen sopeutuminen tuotti kuitenkin ongelmia sekä yksilöille että yhteiskunnalle yleensä. Muutokset heijastuivat myös kirjallisuuteen. Kirjailijakunta radikaalistui ja nousi barrikadeille muun muassa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden nimissä. 1960-lukua pidetäänkin osallistuvan kirjallisuuden vuosikymmenenä. Uuden sukupolven keulahahmoksi nousi runoilija, prosaisti, suomentaja, kuunnelmakirjailija ja pakinoitsija Pentti Saarikoski.

Kirjallisuus kapinoi myös poliittisten ja taloudellisten järjestelmien hallintovaltaa vastaan. Vastustettiin porvarillisia arvoja: kotia, kirkkoa ja isänmaata. Kyseenalaistettiin seksuaalisuden tabuja. Seurauksena oli useita kirjasotia, joissa puitiin kirjallisuuden moraalisia ja eettisiä kysymyksiä tiedotusvälineissä ja jopa oikeussalissa. Polemiikkia aiheuttivat muun muassa Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla II, Paavo Rintalan Mummoni ja Mannerheim -trilogia ja Sissiluutnantti (1963) sekä Hannu Salaman Juhannustanssit (1965). Seksuaalisuuden kuvaamisten tabuja rikkoivat etenkin Timo K. Mukka ja suomenruotsalainen Christer Kihlman.

Väinö Linna / WSOYTuntematon sotilas (1954)Täällä Pohjantähden alla 2 (1960)

Paavo Rintala / OtavaMummoni ja Mannerheim (1960)Sissiluutnantti (1963)

Hannu Salama © Irmeli JungJuhannustanssit (1964)

Timo K. Mukka © Håkan SandblomMaa on syntinen laulu (1964)

Christer Kihlman © Magnus WeckströmDen blå modern (1963)

 

Lyriikka kapinoi 1950-luvun modernismia vastaan. Ilmaisukeinoja uudistettiin: runoihin liitettiin kannanottoja sekä pätkiä keskusteluista, tiedotteista, tilastoista, luetteloista ja muiden tekijöiden runoista. Äänenpaino arkipäiväistyi, ja mukaan tuli kaupunkiympäristöön liittyvää kuvastoa ja rosoisuutta. Uudelle lyriikalle antoi suuntaviivat Pentti Saarikosken kokoelma Mitä tapahtuu todella? (1962), jossa runo oli rauhatonta, liikkuvaa ja rennon puhekielistä, ja säkeet hajallaan pitkin sivuja. Voimakkaimpia poliittisia äänenpainoja aikakauden lyriikassa edustivat Matti Rossi ja Pentti Saaritsa. Saaritsa nimesi uuden lyriikan ”epäpuhtaaksi runoudeksi” Pablo Nerudaa lainaten. Väinö Kirstinä oli 1960-luvun kokeilevimman suuntauksen, suomalaisen dadaismin, profeetta.

Myös suomenruotsalaisen lyriikan puolella pyrittiin eroon modernistien perinnöstä. Monet runoilijat olivat myös yhteiskunnallisesti suuntautuneita; esimerkiksi Lars Huldén, Claes Andersson, Mauritz Nylund, Johan Mickwitz ja Robert Alftan kuuluivat radikaalin kulttuurilehden FBT:n ympärillä toimineeseen ryhmään. Runoissa yhteiskunnallinen kritiikki ja poliittiset kannanotot olivat kuitenkin epäsuorempia kuin suomenkielisellä puolella. 1960-luvulla ilmestyivät muun muassa Ulla-Lena Lundbergin esikoisrunokokoelma Utgångspunkt (1962) sekä Henrik Tikkasen esikoisromaani Hjältarna är döda (1961). Tove Jansson debytoi aikuisten kirjailijana omaelämäkerrallisella kirjalla Kuvanveistäjän tytär (1968). Vuosikymmenen merkittäviin teoksiin kuuluu myös Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin (1965).

Lähteet:
• Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia. 1997.
• "1960-luku kirjasotien vuosikymmen." Jyväskylän yliopiston Koppa.
https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirjallisuuden_aikajana/1900-luvun-suomalainen-kirjallisuus/1960-luku/1960-luku-kirjasotien-vuosikymmen. 14.6.2017.
• Varpio, Yrjö: Pohjantähden maa. 1999.
• Äidinkieli: käsikirja. 1991.

Pentti Saarikoski

Syntynyt: 2.9.1937, Impilahti
Kuollut: 24.8.1983, Joensuu

Pentti Saarikoski on säilyttänyt asemansa yhtenä 1900-luvun kiinnostavimmista suomalaisista kirjailijoita.
Saarikoski nousi 1960-luvun runouden keulakuvaksi. Hän aloitti runoilijanuransa varhaiskypsillä, melankolisilla pikkurunoilla 1958. Pian hän oli saavuttanut maineen, joka oli samaa suuruusluokkaa kuuluisien iskelmätähtien ja urheilijoiden kanssa. Saarikoskesta kehkeytyi uuden runouden paha poika.

Saarikoskessa yhdistyy kielellinen lahjakkuus runouden muotokielen ja tradition hallintaan. Hän opiskeli Helsingin normaalilyseossa klassisia kieliä ja jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa. Vuonna 1962 Saarikoski julkaisi 1960-luvun merkittävimmän runokokoelman Mitä tapahtuu todella? Tässä viidennessä kokoelmassaan Saarikoski kuvaa maailmaa hyvin todellisuushakuisesti.  Pieniä ja suuria asioita esiintyy teoksessa rinnan tasa-arvoisina, yksityinen ja yhteiskunnallinen aines lomittuvat.

Kokoelma Mitä tapahtui todella? oli kokeileva myös typografiansa suhteen. Saarikoski yrittää ilmentää typografian avulla maailman kaoottisuutta ja leireihin jakautumista. Saarikoski käyttää materiaalinaan hyvin epärunollisiakin aineksia kuten lehtien otsikoita, mainoksia ja jopa vitsejä. Hänen runonsa sirpaloituvat ja hajoavat katkelmiksi.
Saarikoski osallistui 1960-luvulla myös yhteiskunnalliseen elämään mm. Ylioppilaslehden pakinoissa nimimerkillä Nenä. Runoilijanuran ohella hän oli myös tuottelias ja taitava kääntäjä, hän käänsi mm. Homeroksen Odysseian, Sapfoa, Platonia, Aristotelesta, Herakletosta, Matteuksen evankeliumin, Joycea (mm. Odysseus), Milleriä, Bellow’ta, Calvinoa, Saligeria: yhtenä tunnetuimpana Sieppari ruispellossa- teoksen, jonka hän suomensi vuonna 1961.
Saarikoski oli useampaan otteeseen hoidettavana alkoholismin vuoksi, hän aloitti esimerkiksi James Joycen Odysseuksen käännöstyön Kupittaan mielisairaalassa. Saarikoski asui loppuaikansa Ruotsissa. Matkallaan Suomeen kesällä 1983 hän sai sairauskohtauksen ja kuoli Joensuun keskussairaalassa. Saarikoski on haudattu Heinävedelle Valamon munkkien hautausmaalle. Saarikoski oli vieraillut luostarissa ei-uskovana vieraana mietiskelemässä ja työskentelemässä.

Lähteet: Pekka Tarkka: Suomen kansallisbiografia 8: s. 505-509, Kai Laitinen (Otava 1997): Suomen kirjallisuuden historia, Suomalaisia kirjailijoita 1500-luvulta nykypäivään (Otava 1994)

Marianne Alopaeus

Syntynyt: 09.10.1918, Tammisaari
Kuollut: 10.11.2014, Helsinki

Marianne Alopaeus kuuluu 1960- ja 1970- luvun kirjailijoihin, jotka kapinoivat porvarillista kasvuympäristöä vastaan ja häntä voidaan pitää 1970-luvun feministien edelläkävijänä, vaikka hänen perus-ajattelutapansa oli erilainen. Kirjoissaan hän kuvaa poikkeuksetta naisia, jotka etsivät yksityisyyttä.

Samalla on syytä huomioida, että Alopeus vierasti 1970-luvun feministien naiseuden arvostamista ja vaatimusta naisten solidaarisuudesta. Haastatteluissa Alopeus painotti mielellään, että Pimeyden ytimessä (Mörkrets kärna 1965, suom.1966) Mirjam pyrkii vapautumaan luokkaroolista eikä sukupuoliroolista.

Suomenruotsalaisuus näyttäytyy ”idyllisenä pyhäkkönä Euroopan koilliskulmassa”. Alopaeus pahoittelee maanmiehiään, jotka eivät itse ole tietoisia tilanteestaan, vaan tietämättömästi jatkavat samaan malliin Poismuuttonsa jälkeen hänellä oli yleensä vaikeaa vierailla kotimaassaan. Erityisen vaikea hänelle oli suomenruotsalainen yläluokka rapujuhlineen, kaikki-tuntevat-kaikki- mentaliteetteineen ja todellisuudesta irrallaan olevine rasismeineen.

Pimeyden ydin -teoksesta tuli paitsi Marianne Alopaeuksen paras romaani, myös hänen viimeisensä. Vuonna 1971 julkaistiin esseekokoelma Rajankäyntiä, jossa hän selittää henkistä kehitystään ja etenkin lukemistaan, joka hänen omien sanojen mukaan alkoi 20-vuotta myöhässä, mutta sisältää kaikkea Dostojevskista Sven Lindqvistiin. Hän käsittelee natsismia, holokaustia ja holokaustikirjallisuutta sekä Pariisi näköalapaikkana hän selittää solidariteettiansa radikaalille nuorisolle ja ottaa etäisyyttä konservatiivisiin arvoihin, kuten kirkollisuuteen ja isänmaallisuuteen. Provokatiivisesti hän julistaa ilonsa siitä, että voi ylittää rajan Neuvostoliittoon ja unelmoi, ei vaan Euroopan Yhdysvalloista vaan myös koko ihmiskunnan Yhdysvalloista.

Alopaeus muutti Tukholmaan vuonna 1974 sen jälkeen, kun hän meni naimisiin ruotsalaisen tuomarin ja kirjailijan Jan Hugo Michaël Gehlinin kanssa. Hänen oli vaikea viihtyä siellä ja hänen viimeinen essee- kokoelmansa, Ruotsin pauloissa, on tuon tyytymättömyyden tuotos: se on melko yksitoikkoinen valitusvirsi verotaakasta, kielen rappeutumisesta, amerikkalaistamisesta ja yleisestä mukautumisesta.

Lähteet:
Mazzarella, Merete. Från Fredrika Runeberg till Märta Tikkanen. 1985
"Sain roolin johon en mahdu": suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja / toimittanut Maria-Liisa Nevala, 1989
Biografiskt lexikon för Finland.
http://www.blf.fi/artikel.php?id=5579

 

Koonnut Vaasan kaupunginkirjasto, 2017

 

Kiinnostaako 1960-luvun kirjallisuus? Tällä haulla löydät lisää 1960-luvulla vaikuttaneita kotimaisia kirjailijoita: 1960-luku

 

Lisätty Kirjasampoon 8.9.2017 / Elina

 

Toimitukselta