Heikkilä, Olavi

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

pakinakokoelmat

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Toimittajana teoksissa:

Jämijärveläistä tilannehuumoria: vuosikymmenien varrelta. Jämijärven kunta 1991
Tilannehuumoria: Jämijärvi, Ikaalinen, Kankaanpää. Jämijärvi-seura 1994
Jämijärveltä kerrottua. Koonnut Olavi Heikkilä. Jämijärvi-seura 2002

Muu tuotanto:

Jämijärvi vuosisatojen varrella. Jämijärvi-seura 1992
Koirikuonosta Kauraharjuun: Kankaanpään kruununmaiden historiaa 1860-1920. Kankaanpää Seura 1995
Jokimutkan kruunupää. Ikaalinen Oy 1996
Torpasta tohtoriksi : Jämijärven kouluhistoria. Jämijärven kunta 1998
Jämijärven seurakunnan historia 1855-2000. Jämijärven seurakunta 2000
Vuosisata urheilua Jämijärvellä. Jämin Jänne 2004

Tekstinäyte

Aurinko teki vasta nousua puidenlatvojen takaa, kun Sofi ja Taavetti lähtivät kohti Tamperetta sormusten ostoon. Taavetti oli käynyt kaupungissa useitakin kertoja ja tiesi, että matka sinne Purolammilta kestää toista kellonympärystää. Pari kertaa on syötettävä ja juotettava hevosta sekä myös matkaajien nautittava eväsvakan antimia.
Heillä olisi ollut kaupunkiin menoon toinenkin mahdollisuus. Monet tekivät kesällä matkan niin, että kävelivät ensin Kovelahteen, siitä ajettiin laivalla Siuroon, tosin Hämeenkyrössä oli Kyröskosken ja Pappilanjoen kohta käveltävä, ja sieltä edelleen yli Pyhäjärven laivalla Tampereelle. Nyt kuitenkin kuljettiin hevospelillä ja Taavetti muisteli ensimmäistä kaupunkimatkaansa Sofialle:
- Olin silloin viä kloppipoika ku isän kans kävin ensimmäisen kerran kaupungis. Mentiin myymään torille voita ja palavia, että saatiin vähä rahaa. Se oli heti silloin niitten kovien näläkävuasien jäläkeen, mutta meille oli saatu kumminki jo omat hoijakkarattaat, jois oli jousekki. Isä ne kärryt vissiin oli itte teheny, ku kaupungis ruvettiin useimmin käymään.
- Mentiin josaki Hämeenkyrön paikkeilla ja tiäs oli semmonen huano kohta, oli syviä raitiomia ja kuappia. Pitelin toisella kärellä rapasuajasta kii, ku kärryt heilu sivuttain. Sitte sattu niin syvä kuappa, että pyärä otti kii rapasuajaan ja mun käteni oli siä välis.
Sofia painoi kädet poskilleen ja kauhisteli:
- Älä hyvä ihiminen semmosia toimita, mutta kuinka siittä sitte selevisit?
- Siinä oli tiän varres piäni asumus ja isä käänsi hevosen sinne pihaan. Emäntä niitä sormia koitti puhuristaa, pani lampaantalia niihin rikkiömiin ja kääri tukon päälle. Kyllä minä siinä poruaki väänsin, ku se käsi oli kamalan kipee alakuun, mutta siittä rasvasta ja tukosta se vähä helepotti. Isä leikkas sille emännälle palakaks siivun sitä palavia. Kyllä se käsi jomotteli koko reisun aijan ja sen jäläkeenki oli kauvan kipee, mutta parani aikaa myäte.
- Koitan pitää varani, enkä pane kättäni rapasuajalle. Jos kovin heiluttaa, niin otan tukee istumesta ja hairaan kii sun takistas.


(Vuosi metsänvartijan torpassa 1999)

Lähteitä ja viittauksia

Elämää tiettömän taipaleen takana. Satakunnan Kansa 16.10.1999

Kyläperinteet lähellä sydäntä. Satakunnan Kansa 14.9.2001