Uudet kasvot kuvastimessa

Vahvasti omaelämäkerrallisen itseripin luonteinen kehitysromaani, jossa nuori, itsekeskeinen ja henkisestä ylemmyydestään liiankin tietoinen israelilainen kenraalintytär kuvailee sopeutumisvaikeuksiaan kaksivuotisen naisten asevelvollisuuden ajalta Israelin armeijassa, selvittelee häikäilemättä, mutta kieltämättä terävästi analysoiden sekä omia rakkaussuhteitaan että perheolosuhteitaan ja päätyy eräänlaiseen henkiseen suvantoon, asenteista vapautumiseen ja ihmisläheisyyden välttämättömyyden tunnustamiseen. Päähenkilö (ja kirjoittaja?) on tuota Françoise Saganin esille manaamaa piittaamatonta ja häikäisemättömän itseriittoista nuoren tytön tyyppiä, joka nykyajassa näköjään helposti saa jäljittelijöitä – siinä nähdäkseni näiden romaanien vaara. Lopun myönteisyys ei näet vaikuta tässä aivan lukkoon lyödyltä. Älykkäästä analyysistään ja ilmeikkäästä tyylistään huolimatta en suurin mitoin hankkisi kirjaa kirjastoihin, koska pelkään mielipiteenmuodostusmahdollisuutta keskitason nuorissa lukijoissa.