Kuu ja kokkotulet
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
9/1975
Teosarvio
WSOY:n a-sarjan sympaattisia piirteitä on sekin, että valitsijat uskollisesti - vaikkakin joskus hitaasti -
kartuttavat tiettyjen kirjailijoiden kerran alullepanemaansa suomennosriviä. Yhdeksässä vuodessa on tullut toisen kerran italialaisen Cesare Pavesen (1908-1950) vuoro.
Pavesen viimeiseksi jäänyt romaani "Kuu ja kokkotulet" (alkuteos 1950) on kertomus siirtolaisen paluusta Yhdysvalloista sodanjälkeiseen Italiaan, kotiseudulle, jonka nykyhetken ja menneisyyden - minä-kertojan lapsuuden - tasot jännittävästi limittyvät.
"Kuu ja kokkotulet" kertoo paljon Italian maaseudusta ja sen ihmisistä, mutta sävytys on pikemminkin alakuloinen kuin taisteleva: sodasta on vasta pari vuotta, mutta keskushenkilö näkee syvällisen yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuden jo menneen ohitse. Pavese osoittaa kuitenkin selvästi myös sen, m i k s i näillä arjessaan raatavilla ja toisten hyväksikäyttämillä ihmisillä ei ollut voimaa tarttua tilaisuuteen. Näin romaanilla on merkitystä senkin ohitse, että sen kaunista tekstiä on - onnistuneena suomennoksena - harvinaisen hyvä lukea.
kartuttavat tiettyjen kirjailijoiden kerran alullepanemaansa suomennosriviä. Yhdeksässä vuodessa on tullut toisen kerran italialaisen Cesare Pavesen (1908-1950) vuoro.
Pavesen viimeiseksi jäänyt romaani "Kuu ja kokkotulet" (alkuteos 1950) on kertomus siirtolaisen paluusta Yhdysvalloista sodanjälkeiseen Italiaan, kotiseudulle, jonka nykyhetken ja menneisyyden - minä-kertojan lapsuuden - tasot jännittävästi limittyvät.
"Kuu ja kokkotulet" kertoo paljon Italian maaseudusta ja sen ihmisistä, mutta sävytys on pikemminkin alakuloinen kuin taisteleva: sodasta on vasta pari vuotta, mutta keskushenkilö näkee syvällisen yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuden jo menneen ohitse. Pavese osoittaa kuitenkin selvästi myös sen, m i k s i näillä arjessaan raatavilla ja toisten hyväksikäyttämillä ihmisillä ei ollut voimaa tarttua tilaisuuteen. Näin romaanilla on merkitystä senkin ohitse, että sen kaunista tekstiä on - onnistuneena suomennoksena - harvinaisen hyvä lukea.