Mori, Ogai
Elämäkertatietoa
Mori Ōgai (jap. 森 鷗外, 1862–1922) oli japanilainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Hänen pääteoksenaan pidetään Villihanhia (Gan, 1911–1913).
Morin perhe toimi perinteisesti Tsuwanon alueen lääninherran eli daimion henkilääkäreinä. Vanhimpana poikana Mori Ogain odotettiin jatkavan perinnettä. Niinpä hän opiskeli rangakua, Konfutselaisia klassikoita ja hollannin kieltä. Vuonna 1872 lääninherra menetti valtansa, ja Morin perhe muutti Tokioon. Hän opiskeli ensin saksan kieltä valmistautuakseen lääketieteenopintoihin, ja valmistui lääketieteellisestä oppilaitoksesta vuonna 1881 kaikkien aikojen nuorimpana lääkärinä, vain 19-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän kiinnostui vakavasti kirjallisuudesta.
Valmistuttuaan Mori lähti armeijan palvelukseen. Hänet lähtetettiin Eurooppaan opiskelemaan, ja kahdesti rintamalle Mantsuriaan. Mori nousi armeijan korkeimpaan lääkärivirkaan, mutta myöhemmin häntä on arvosteltu siitä, että tuhansia sotilaita kuoli turhaan beriberi-tautiin. Tutkijat tiesivät jo, että beriberi johtuu ruokavaliosta eikä ole tartuntatauti, mutta Mori kieltäytyi uskomasta tätä.
Sotavuosina Mori kirjoitti runoja ja toimitti kirjallisuuslehteä. Vuosina 1909–1912 hän kirjoitti omaelämäkerrallisia romaaneita ja 1912–1916 historiallisia tarinoita. Mori kuoli munuaisten surkastumisen seurauksena 1922.
Morin perhe toimi perinteisesti Tsuwanon alueen lääninherran eli daimion henkilääkäreinä. Vanhimpana poikana Mori Ogain odotettiin jatkavan perinnettä. Niinpä hän opiskeli rangakua, Konfutselaisia klassikoita ja hollannin kieltä. Vuonna 1872 lääninherra menetti valtansa, ja Morin perhe muutti Tokioon. Hän opiskeli ensin saksan kieltä valmistautuakseen lääketieteenopintoihin, ja valmistui lääketieteellisestä oppilaitoksesta vuonna 1881 kaikkien aikojen nuorimpana lääkärinä, vain 19-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän kiinnostui vakavasti kirjallisuudesta.
Valmistuttuaan Mori lähti armeijan palvelukseen. Hänet lähtetettiin Eurooppaan opiskelemaan, ja kahdesti rintamalle Mantsuriaan. Mori nousi armeijan korkeimpaan lääkärivirkaan, mutta myöhemmin häntä on arvosteltu siitä, että tuhansia sotilaita kuoli turhaan beriberi-tautiin. Tutkijat tiesivät jo, että beriberi johtuu ruokavaliosta eikä ole tartuntatauti, mutta Mori kieltäytyi uskomasta tätä.
Sotavuosina Mori kirjoitti runoja ja toimitti kirjallisuuslehteä. Vuosina 1909–1912 hän kirjoitti omaelämäkerrallisia romaaneita ja 1912–1916 historiallisia tarinoita. Mori kuoli munuaisten surkastumisen seurauksena 1922.