Sammalkorpi, Virve

Olen sanonut, että esikoisromaanini syntyyn vaikutti moni asia. Se, että perheessämme on aina puhuttu palturia. Se, että luin lapsena Pienen runotytön. Se, että lähdin opiskelemaan suomen kieltä (vaikka kaikkihan sitä osaavat). Se, että ihmiset kustantamossani uskoivat minuun. Mutta ennen kaikkea se, että lapsuuteni koulumatkat olivat niin pirun pitkät.

Makuasioita:
Pidän vanhoista valokuvista ja sukulaisten tarinoista; niistä, joissa isoisä karkaa merille, joissa tarkk?ampujat testaavat taitojaan navettapolulla kiirehtivään nuoreen tyttöön, mummuuni, ja joissa appiukon äiti hurmaa tulevan miehensä komialla punaisella tukallaan. Rakastan suunsoittoa, läpänheittoa, verbaalista ilottelua, liioittelua ja kertomuksia, jotka karkaavat kertojiensa käsistä. Tykkään istua isossa porukassa, jossa stressi puretaan piikikkäisiin lauseisiin ja huumorilla pehmennettyihin tulituksiin. Olen kiinnostunut ihmisistä, elämästä ja kohtaloista. Toivoisin osaavani laulaa, kirjoittaa runoja, luistella kuin perhonen, soittaa läskibassoa tai ihan mitä vaan. Tärkeintä elämässä on silloin tällöin saada iho kananlihalle pelkästä tunteesta.