Viimeiset maisemat

Maisemat ovat meidän ympärillämme, ja pian jo poissa, uusia tilalla, sillä yhä nopeampaa on muutos. Maisemien myötä on vaihtunut myös ihminen ja ihmisen mieli. Ja vaikka on vaikeaakin, niin elettävä on ja sen mukana kasvaa myös usko paremmasta, tulevaisuudesta. Mutta niin on, että vaikka kaikki ratkaisut ovat selviä ajatuksissa, tekojen laita vain on aina huonommin. Onko meistä mihinkään, ja jos on, niin mihin? - Virisalo kysyy ja vastaa, usein hiljaisesti, lähelle tulevasti, ei pyri inttämään, mutta voimaakaan ei puutu. Ja kun puhe on totta, on se myös kokemisen arvoista, jopa niin että tuntee: tätä vailla en olisi halunnutkaan olla. (Takakansiteksti)