Kesälukemista 2016: 20 lyhytproosa-, essee- ja runouutuutta

Muut kirjallisuuden muodot tuntuvat jäävän kirjakeskustelussa ja -julkisuudessa väistämättä romaanin varjoon. Odotetut ja hehkutetut uutuudet ovat useimmiten romaaneja, ja vaikka itsekin tiedostaa tämän ja yrittää lukea monipuolisesti kirjallisuuden lajeja, silti kirjastovaraukset koostuvat uutuuksien osalta vain romaaneista. Kootessani näitä runo-, essee- ja lyhytproosauutuuksia huomio kiinnittyi ehkä eniten teosten aiheisiin tai tekijöihin, jotka olivat jollakin tapaa ennestään tuttuja. Toivottavasti löydätte näistä kiinnostavaa luettavaa ja nostatte laadukkaita teoksia mukaan keskusteluihin, joita uudesta kirjallisuudesta käydään, esim. bloggaamalla, kaverille vinkkaamalla tai kirja-aiheisissa verkkopalveluissa arvioimalla.

Hyvää kesää myös näiden vinkkien myötä!

Anna Ahmatova – Olen äänenne (runoja)

Massiivinen teos sisältää venäläisen klassikkorunoilija Anna Ahmatovan (1889-1966) koko runotuotannon suomennettuna. Anneli Heliö on tehnyt valtavan käännösurakan ja kirjassa on Ahmatovan runojen (lähes 600 sivua) lisäksi myös Heliön elämäkertateksti runoilijasta otsikolla Suuri sielu. Lisäksi mukana on valokuvaliite.

E. E. Cummings – Valitut runot (runoja)

Amerikkalaisen omaehtoisen runouden klassikkotekijän tuotantoa on nyt saatu ensimmäistä kertaa suomeksi, kääntäjinä ovat toimineet Leevi Lehto ja Esa Mäkijärvi. Myös kuvataiteilijana tunnettu Cummings (1894-1962) kirjoitti ”miellyttävän moderniksi” koettua runoutta, jonka tarkoitus ei ollut itsetarkoituksellisesti luoda uutta vaan olla myös lukevalle yleisölle helposti lähestyttävää.

Markku Envall – Paperihaarniska (esseitä / fragmentteja)

Finlandia-palkitun tekijän kirjoituskokoelma luotaa maailmaamme kielen, älyn ja havaintojen kautta. Teosta on myös kuvattu tinkimättömän aforistiseksi. 358-sivuinen kirja on runsas kokoelma ajatuksia ja mietelmiä hyvin suuresta määrästä erilaisia teemoja.

Minna Finstad ja Sari Salminen – Tupakansavu leviää jo päiväkodin puolelle (novelleja)

Keskustelua herättäneen Onneks tänne saa tulla kännissä -kirjan kirjoittajat ovat julkaisseet toisen novellikokoelmansa ammattikouluelämästä. Kirjoittajat toimivat itse opettajina ammattioppilaitoksissa. Ongelmiin mahtuu teoksessa samana päivänä trukkitörmäys, bensanpoltto, pakkopaidassa lähteminen, päihtymys ja paljon muuta… Miten opettaja kestää?

Pauliina Haasjoki – Planeetta (runoja)

Palkitun runoilijan ja kääntäjän uudessa kokoelmassa painovoima ja painottomuus vaihtelevat sekä koko kosmos avautuu kauneudessaan ja haavoittuvuudessaan. Teoksen ytimessä on maapallon elämän pohjaton rikkaus. Haasjoki nivoo yhteen valtavia kokonaisuuksia, aiheet ovat jälleen ihmistä suurempia.

Eeva Heilala – Elämän värit (runoja)

Heilala puolestaan kirjoittaa kokoelmassaan ihmisistä ja asioista, joista meitä jokainen tulee pohtineeksi. Teemat käsittelevät lähimmäisiä, luontoa ja elämän valintoja. Mutkaton ja vilpitön runopuhe kuvaa maaseutua ja tavallisen naisen asioita Heilalan tuotannolle tuttuun tapaan – hänen runoilijan uransa on kestänyt jo komeat 40 vuotta.

Jyrki Kiiskinen – Äänen murros (runoja)

Tämä runokokoelma kertoo kammottavaa tarinaa äänen, kielen ja merkityksen jauhautumisesta koneiden, teknologian ja rahan myllyssä. Runoilija kamppailee omalla äänellään tätä vastaan. Kiiskinen tutkii kokoelman neljässä osassa erityisesti muodon vaikutusta runon sanomaan.

AP Kivinen – Tšernobylin kissat (runoja)

Kivisen runous on ottanut vaikutteita beat-kirjallisuudesta. Rockin klassikot soivat tekstien taustalla ja rockhenkisyys tulee mukaan myös tekstiin, lukijan läsnäolo kirjan kuulijana on selkeä. Ihmissuhdeaiheisissa runoissa liikutaan kaupungista maalle ja kohti avaruuttakin.

Susinukke Kosola – Avaruuskissojen leikkikalu (runoja)

Tanssiva karhu -runopalkinnon tämän vuoden finalisteihinkin mukaan ehtinyt Susinukke Kosolan toinen runokokoelma nostaa esille nykyihmisen ongelmia. Kustantajanakin Kolera-kollektiivissa toimiva anarkistirunoilija kirjoittaa edelleen punkhenkisen rosoisesti, mutta ote on myös analyyttistä ja harkittua.

Juhani Laulajainen – Elä(i)miä ja ihmisiä (novelleja)

Kustantajan esittelytekstissä Veikko Huoviseen verrattu Juhani Laulajainen kirjoittaa novelleissaan metsien ja erämaiden sijaan 2000-luvun urbaanista ympäristöstä. Eläin asetetaan kuitenkin ihmisen peiliksi – onko ihminen vieraantunut luonnosta? Kokoelma sisältää 47 lyhyttä kertomusta.

Maritta Lintunen – Takapiru (novelleja)

Lintusen novelleissa ihmiset toimivat yllykkeiden vieminä. Elämän peruskonfliktien käsittely tuo lukijan eteen yllätyksellisiä käänteitä. Tarinoissa on tehokasta dramaturgiaa ja niiden henkilöillä on konflikteja niin itsensä kuin muidenkin kanssa. Menneisyydellä ja eri ikäpolvien kokemuksilla on myös vaikutusta ihmisten tekemisiin.

Satu Manninen – Nollakatu nolla (runoja)

Satu Mannisen viidennessä runokokoelmassa matkustellaan ympäri maailmaa ja kuljetaan loistosta rappioon. Ääni annetaan äänettömille ja näkymättömät tuodaan näkyviin. Nollakatu nolla näyttää episodielokuvan tapaan välähdyksiä erilaisten ihmisten, erityisesti niiden syrjään jääneiden, elämistä.

Tommi Melender – Onnellisuudesta (esseitä)

Elämme onnellisuuden diktatuurissa, todetaan Tommi Melenderin alkuvuodesta ilmestyneessä esseekokoelmassa. Kirjassa tutkitaan onnellisuuden kulttuurihistoriaa ja sitä, miten onnellisuus on päätynyt kokonaiseksi teollisuuden haaraksi. Kumpi oli enemmän oikeassa onnellisuudesta, Flaubert vai Camus? Melender kirjoittaa historiallisen lisäksi teemastaan myös henkilökohtaisesti, jopa tunnustuksellisesti.

Jukka Niskanen - …kuin lintu langalla (novelleja)

Niskasen novellikokoelmassa kerrotaan hetkistä, jolloin viha kuohahtaa ja paluuta ei ole. Askel väkivaltaan on joskus yllättävänkin lyhyt. Rikos- ja jännityskirjallisuuden tyylilajeihin sijoittuvissa tarinoissa nousevat esiin arjen sankarit, jotka ovat selviytyjiä.

Hannu Salama – Hyvästi, kirvesvarsi (runoja)

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita kirjoittanut pitkän linjan tekijä tuo uudessa runoteoksessaan jälleen esille näkemyksensä elämänmenomme umpikujasta. Tunnelmat vaihtelevat raivosta pettymykseen, sävyt ovat siis pääasiassa tummia. Syksyllä 80 vuotta täyttävän Salaman sanallinen virtuositeetti on edelleen terävää.

Timo Teräsahjo – Paskiaiset (novelleja)

Teräsahjon novellikokoelma on rankka teos rikkinäisistä ihmisistä. Kuusi novellia sisältävän kirjan maailma on karu, mutta se näyttää myös välähdyksiä kauniimmasta. Henkilökuvaukset menevät ihon alle ja asiat kuvataan kaunistelematta. Paskiaiset on myös arvoituksellinen ja jättää lukijalle ajateltavaa.

Jyrki Vainonen – Naulankantakeitto ja muuta juustohöylättyä hengenravintoa, eli erään kulinaristin mietteitä ruoasta, ihmisestä, elämästä ja yhteisten asioiden hoidosta (esseitä / novelleja)

Tämän teoksen nimi kertoo massiivisuudessaan jo sen idean, eli ”kirjanen” sisältää sanaleikein väritettyjä kulinaristin ajatuksia ”siitä, miten estää muun muassa poliittisia broilereita, mätämunia ja maakrapuja olemasta taakaksi maalleen.” Satiirinen teos on groteski parodia keittokirjoista ja sen ruokaohjeisiin on piilotettu myös yhteiskunnallisia huomioita. 

Juri Vella – Rakkauden maa (runoja / lyhytproosaa)

Venäjällä asuneen, vuonna 2013 kuolleen metsänenetsikirjailijan tuotannosta on suomennettu runoja ja lyhytproosaa sisältävä teos. Tekstejä leimaa erityisesti dialogi, jonka aiheet ulottuvat omasta kotakylästä kansainväliseen politiikkaan, nenetsien uskonnon yksityiskohdista terrorismiin ja Venäjän sotiin. Vellan kirjoitukset ovat myös ajankohtaisia kommentoidessaan Venäjän öljy- ja kaasupolitiikkaa sekä sotatoimia.

Lauri Viita – Ne runot jotka jäivät (runoja)

Lauri Viidan syntymän 100-vuotisjuhlavuonna ilmestyvä teos kokoaa runoja tekijän julkaistujen kokoelmien ulkopuolelta. Mukana on runoja Viidan suunnitteilla olleesta runokokoelmasta, kirjeistä sekä lehtien palstoilta. Mukana on niin nasevia runosatiireja kuin modernistisia runoja. Kokoelma sisältää myös tunnetun Onni-sikermän alkuperäisessä ja lyhentämättömässä muodossa.

Mikko Viljanen – Hupisaarilla (runoja)

”Tämänpuoleisesta” oleva runokokoelma liikkuu eri tavoin: vapaassa ja proosallisessa muodossa, ajassa ja paikassa. Runoissa inspiroidutaan esimerkiksi isoäidin äidin muistelmista. Viljasella on leikkimieltä ja taitoa katsella maailmaa huolettomasti ilman kyynisyyttä.