Leppäniemi, Henriikka
Elämäkertatietoa
Harrastukset: kirjoittaminen kahdella kielellä
Palkinnot: Minun Waltarini -kilpailun esseesarjan 1. palkinto Waltarin juhlavuoden kirjoituskilpailussa 2008
"Olen kirjoittanut aina. Kirjoitukseni kuvastavat elämäni eri vaiheita – ensimmäisen kirjani rustasin äidin avulla noin kolmivuotiaana. Ensimmäinen julkaistu juttuni oli sarjakuva Keskisuomalaisessa, kun olin kuusivuotias. Lapsena toimitin hevoslehteä parhaalle ystävälleni ja kirjoitin esim. Viisikko-kirjoihin omaksi ilokseni ”jatko-osan”. 12-vuotiaana eräs talliaiheinen tekstini oli mukana Jyväskylän 150 v. julkaisussa. Aikuisena olen julkaissut kolumneja ja juttuja ruotsiksi, mutta suomalaisuus ja keskisuomalaisuuskin näkyvät usein kirjoituksissani, jos niitä osaa riven välistä etsiä.
Tärkeintä elämässä: olla ihminen ja kuvata ihmisenä olemisen vaikeutta ja ihanuutta kirjoittamisen avulla."
Palkinnot: Minun Waltarini -kilpailun esseesarjan 1. palkinto Waltarin juhlavuoden kirjoituskilpailussa 2008
"Olen kirjoittanut aina. Kirjoitukseni kuvastavat elämäni eri vaiheita – ensimmäisen kirjani rustasin äidin avulla noin kolmivuotiaana. Ensimmäinen julkaistu juttuni oli sarjakuva Keskisuomalaisessa, kun olin kuusivuotias. Lapsena toimitin hevoslehteä parhaalle ystävälleni ja kirjoitin esim. Viisikko-kirjoihin omaksi ilokseni ”jatko-osan”. 12-vuotiaana eräs talliaiheinen tekstini oli mukana Jyväskylän 150 v. julkaisussa. Aikuisena olen julkaissut kolumneja ja juttuja ruotsiksi, mutta suomalaisuus ja keskisuomalaisuuskin näkyvät usein kirjoituksissani, jos niitä osaa riven välistä etsiä.
Tärkeintä elämässä: olla ihminen ja kuvata ihmisenä olemisen vaikeutta ja ihanuutta kirjoittamisen avulla."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Novellikokoelma: Kvinnor som förför, män som faller (Lopputyö, Lunds universitets författarskola 2008)
Essee: Minun Waltarini, julkaistu Waltari-seuran Waltarin juhlavuoden julkaisussa sekä luettuna Sisuradiossa 2008
Waltarin oppityttönä, Liekki 2/2009
Kolumnistinina Ruotsin Diabeteslehdessä 2006-2009
Essee: Minun Waltarini, julkaistu Waltari-seuran Waltarin juhlavuoden julkaisussa sekä luettuna Sisuradiossa 2008
Waltarin oppityttönä, Liekki 2/2009
Kolumnistinina Ruotsin Diabeteslehdessä 2006-2009
Tekstinäyte
Waltarin oppityttönä
Mitä Mika Waltari mahtaisikaan sanoa aloittelevalle
kirjailijalle vuonna 2009?
Millainen arvomaailma tai elämänasenne hänen
kirjojensa kautta lukijalle välittyy?
Seuraavassa pohdin muutamia asioita, jotka
ovat avautuneet minulle Waltarin tuotantoon
Mitä Mika Waltari mahtaisikaan sanoa aloittelevalle
kirjailijalle vuonna 2009?
Millainen arvomaailma tai elämänasenne hänen
kirjojensa kautta lukijalle välittyy?
Seuraavassa pohdin muutamia asioita, jotka
ovat avautuneet minulle Waltarin tuotantoon
tutustuessani. Ne eivät suinkaan ole lainauksia
hänen kirjoittajaoppaastaan ”Aiotko
kirjailijaksi?” vaan minun tulkintani niistä
monista viisauksista, joita saatan aavistaa
hänen kuiskailevan lukiessani hänen kaunokirjallisia
tekstejään.
Yritä olla myymättä koko sieluasi, mutta
pala siitä sinun on joka tapauksessa repäistävä
luovuuden voiman käyttöön.
Luomisen himo eli yliluonnollisen
vahva tahtominen on raastavaa, kuluttavaa
ja vain hetken tyydytyksen antavaa. Mutta
se on myös palkitsevaa; maalliset surut
hetkeksi surkastuttavaa. Siksi välttämätöntä.
Sisäisen kirjailijan ainoa elinehto.
FIKTIO
Samalla kun opettelet kertomaan keksittyjä
tarinoita totuudesta, opi lainaamaan
kaikkea todellista ja tekemään siitä
tarua. Lainaa vanhaa äitiäsi, entistä
parturiasi, nykyistä anoppiasi, ensimmäistä
rakkauttasi, tulevaa itseäsi.
Kuvaile naapurisi luppakorvaista koiraa,
työpaikan lounasravintolan ankeaa katkua
ja edessä istuvan kanssamatkustajan hilseilevää
pälvikaljua. Mutta laita herran
tähden tapahtumat uusiin maisemiin; sijoita
ne Välimerelle, suurkaupunkeihin
joista olet vain lukenut, avaruuteen,
kauas historian tien varrelle. Niin ne
jäävät elämään vielä sittenkin, kun sinun
tosiperäinen tarinasi yksityiskohtineen
olisi jo vanhanaikainen ja mätä.
RAKKAUS
Jos rakastat yhtä ainutta ihmistä läpi
elämäsi, se on hyve. Mutta jos voit rakastaa
kahta, sinulla on ainekset kahteen
tarinaan. Jos sinulle taas annetaan mahdollisuudet
rakastaa kolmea tai vaikkapa
kymmentä, osaat jo luultavasti kirjoittaa
rakkaudesta ilman yhtäkään suoranaista
omaelämäkerrallista paljastusta. Näin
et tule menettämään sitä rakkautta, joka
sinulla ehkä juuri nyt on elämässäsi;
sitä sinun ei tarvitse repostella. Silti
tiedät, miten kirjoittaa uskottavasti ja
yleisinhimillisesti siitä tunteesta, jota
rakkaudeksi kutsutaan.
LUOVUUS
Älä laita kynttilääsi vakan alle. Mutta
älä hämmästy, kun et aina voi luoda,
äläkä luovuta, jos et muuta voi tehdäkään
kuin kirjoittaa. Antaudu ja pinnistele
samalla kertaa. Älä häikäisty julkisuudesta,
äläkä menetä malttiasi, kun sinua
lainataan väärin; kun totuutta muunnellaan
tai sinua kritisoidaan kovin sanoin.
Anna itselläsi olla vain yksi päämäärä
– tulla yhä paremmaksi kirjoittajaksi,
ihmiseksi, taituriksi. Älä alistu yhden
kapean himon uhriksi vaan pyri olemaan
kaikkien taiteenlajien monitaituri. Ei
siksi, että ihmiset sinua rakastaisivat
– he rakastavat sinua ennen kaikkea vikojesi
tähden – vaan koska vain silloin
liekkisi ei koskaan pääse sammumaan. Älä
myöskään kirjoittaessasi koskaan pidättäydy
yhteen tyyliin vaan kokeile kaikkea.
Uskalla ennen kaikkea elää elämääsi
– epäonnistumista pelkäämättä.
Waltarin oppityttönä ”Luomisen tarpeesta syntyy taidetta, jota muutkin
saattavat alkaa ihastella. Mutta himoahan tämä uuden
luomisen halukin on. Ja vaikka kirjoituksissa
sanotaan: ”Poistakaa paha himo”, on toki niin, että
jos haluat kirjoittaa, sinun on uskottava johonkin
itseäsi suurempaan, mutta samalla myös himoittava
jotakin. Ei niinkään mainetta, rahaa tai kunniaa,
vaan luomista itseään ja sen suomia salaisia palkintoja.
Yritä olla myymättä koko sieluasi, mutta pala
siitä sinun on joka tapauksessa repäistävä luovuuden
voiman käyttöön.
TOTUUS
Uskontosi sanoo ehkä – isiesi
vankka ikiaikainen usko
– ettei sinun koskaan pidä
sieluasi paholaiselle myymän,
mutta muista että kirjailijan
on ennen kaikkea
oltava rehellinen – ei nuhteeton
tottelija. Satuja
saa toki sepittää, ja pajunköyttä
pitääkin lukijalle
syöttää, mutta itselleen
on uskallettava kertoa totuus.
On oltava sisimmässään
rehellinen, vaikka
se tarkoittaisi sitä, että
suututtaisi isänsä, äitinsä
ja pyhäkoulunopettajansa
samalla kertaa.
Tarinat, jotka haluavat
ulos sieltä ihmisen syvimmästä
syvyydestä, on kerrottava
juuri sillä tavoin, kun
ne tulee kertoa – ei millään
muulla tavalla, eikä muita
sanankäänteitä käyttäen.
Kun kuuntelet sisäistä totuuttasi,
tiedät, mitä ja
miten pitää kirjoittaa.
TAHTO
Luomisen tarpeesta syntyy
taidetta, jota muutkin
saattavat alkaa ihastella.
Mutta himoahan tämä uuden
luomisen halukin on.
Ja vaikka kirjoituksissa
sanotaan: ”Poistakaa paha
himo”, on toki niin, että
jos haluat kirjoittaa, sinun
on uskottava johonkin
itseäsi suurempaan, mutta
samalla myös himoittava jotakin.
Ei niinkään mainetta,
rahaa tai kunniaa, vaan
luomista itseään ja sen
suomia salaisia palkintoja.
Liekki 2/2009
hänen kirjoittajaoppaastaan ”Aiotko
kirjailijaksi?” vaan minun tulkintani niistä
monista viisauksista, joita saatan aavistaa
hänen kuiskailevan lukiessani hänen kaunokirjallisia
tekstejään.
Yritä olla myymättä koko sieluasi, mutta
pala siitä sinun on joka tapauksessa repäistävä
luovuuden voiman käyttöön.
Luomisen himo eli yliluonnollisen
vahva tahtominen on raastavaa, kuluttavaa
ja vain hetken tyydytyksen antavaa. Mutta
se on myös palkitsevaa; maalliset surut
hetkeksi surkastuttavaa. Siksi välttämätöntä.
Sisäisen kirjailijan ainoa elinehto.
FIKTIO
Samalla kun opettelet kertomaan keksittyjä
tarinoita totuudesta, opi lainaamaan
kaikkea todellista ja tekemään siitä
tarua. Lainaa vanhaa äitiäsi, entistä
parturiasi, nykyistä anoppiasi, ensimmäistä
rakkauttasi, tulevaa itseäsi.
Kuvaile naapurisi luppakorvaista koiraa,
työpaikan lounasravintolan ankeaa katkua
ja edessä istuvan kanssamatkustajan hilseilevää
pälvikaljua. Mutta laita herran
tähden tapahtumat uusiin maisemiin; sijoita
ne Välimerelle, suurkaupunkeihin
joista olet vain lukenut, avaruuteen,
kauas historian tien varrelle. Niin ne
jäävät elämään vielä sittenkin, kun sinun
tosiperäinen tarinasi yksityiskohtineen
olisi jo vanhanaikainen ja mätä.
RAKKAUS
Jos rakastat yhtä ainutta ihmistä läpi
elämäsi, se on hyve. Mutta jos voit rakastaa
kahta, sinulla on ainekset kahteen
tarinaan. Jos sinulle taas annetaan mahdollisuudet
rakastaa kolmea tai vaikkapa
kymmentä, osaat jo luultavasti kirjoittaa
rakkaudesta ilman yhtäkään suoranaista
omaelämäkerrallista paljastusta. Näin
et tule menettämään sitä rakkautta, joka
sinulla ehkä juuri nyt on elämässäsi;
sitä sinun ei tarvitse repostella. Silti
tiedät, miten kirjoittaa uskottavasti ja
yleisinhimillisesti siitä tunteesta, jota
rakkaudeksi kutsutaan.
LUOVUUS
Älä laita kynttilääsi vakan alle. Mutta
älä hämmästy, kun et aina voi luoda,
äläkä luovuta, jos et muuta voi tehdäkään
kuin kirjoittaa. Antaudu ja pinnistele
samalla kertaa. Älä häikäisty julkisuudesta,
äläkä menetä malttiasi, kun sinua
lainataan väärin; kun totuutta muunnellaan
tai sinua kritisoidaan kovin sanoin.
Anna itselläsi olla vain yksi päämäärä
– tulla yhä paremmaksi kirjoittajaksi,
ihmiseksi, taituriksi. Älä alistu yhden
kapean himon uhriksi vaan pyri olemaan
kaikkien taiteenlajien monitaituri. Ei
siksi, että ihmiset sinua rakastaisivat
– he rakastavat sinua ennen kaikkea vikojesi
tähden – vaan koska vain silloin
liekkisi ei koskaan pääse sammumaan. Älä
myöskään kirjoittaessasi koskaan pidättäydy
yhteen tyyliin vaan kokeile kaikkea.
Uskalla ennen kaikkea elää elämääsi
– epäonnistumista pelkäämättä.
Waltarin oppityttönä ”Luomisen tarpeesta syntyy taidetta, jota muutkin
saattavat alkaa ihastella. Mutta himoahan tämä uuden
luomisen halukin on. Ja vaikka kirjoituksissa
sanotaan: ”Poistakaa paha himo”, on toki niin, että
jos haluat kirjoittaa, sinun on uskottava johonkin
itseäsi suurempaan, mutta samalla myös himoittava
jotakin. Ei niinkään mainetta, rahaa tai kunniaa,
vaan luomista itseään ja sen suomia salaisia palkintoja.
Yritä olla myymättä koko sieluasi, mutta pala
siitä sinun on joka tapauksessa repäistävä luovuuden
voiman käyttöön.
TOTUUS
Uskontosi sanoo ehkä – isiesi
vankka ikiaikainen usko
– ettei sinun koskaan pidä
sieluasi paholaiselle myymän,
mutta muista että kirjailijan
on ennen kaikkea
oltava rehellinen – ei nuhteeton
tottelija. Satuja
saa toki sepittää, ja pajunköyttä
pitääkin lukijalle
syöttää, mutta itselleen
on uskallettava kertoa totuus.
On oltava sisimmässään
rehellinen, vaikka
se tarkoittaisi sitä, että
suututtaisi isänsä, äitinsä
ja pyhäkoulunopettajansa
samalla kertaa.
Tarinat, jotka haluavat
ulos sieltä ihmisen syvimmästä
syvyydestä, on kerrottava
juuri sillä tavoin, kun
ne tulee kertoa – ei millään
muulla tavalla, eikä muita
sanankäänteitä käyttäen.
Kun kuuntelet sisäistä totuuttasi,
tiedät, mitä ja
miten pitää kirjoittaa.
TAHTO
Luomisen tarpeesta syntyy
taidetta, jota muutkin
saattavat alkaa ihastella.
Mutta himoahan tämä uuden
luomisen halukin on.
Ja vaikka kirjoituksissa
sanotaan: ”Poistakaa paha
himo”, on toki niin, että
jos haluat kirjoittaa, sinun
on uskottava johonkin
itseäsi suurempaan, mutta
samalla myös himoittava jotakin.
Ei niinkään mainetta,
rahaa tai kunniaa, vaan
luomista itseään ja sen
suomia salaisia palkintoja.
Liekki 2/2009