Yhdeksänkymmentä päivää

Tekijä on oppikirjoistaan tunnettu suomen kielen lehtori, joka on julkaissut myös runokokoelman; tästä ensimmäisesta romaanistaan hän sai II palkinnon pohjoismaisen uskonnollisen romaanikilpailun Suomen sarjassa. Hänen päähenkilönsä, nainen, on menettänyt miehensä toiselle naiselle, ainoan lapsensa kuolemalle; asetelmalla halutaan kaiketi todistaa, että menetykseen kuolemalle on helpompi taipua katkeroitumatta. Nainen pakenee maalle, on siellä kesän yksikseen, kokoaa itseään pala palalta varovasti, kuin viihdyttäisi pahastunutta lasta. Luonnon tarkkailu ja yksinkertainen arkinen työ ovat oikein valittua terapiaa, vasta kirjan lopulla tulevat mukaan Dag Hammarskiöld ja Raamattu, hyvin hillitysti ja osoittelemattomasti kyllä. Tunnelma on aito ja koruton, mutta jokin ratkaisevasti väärä sävy aina siellä täällä saa äkkiä tuntumaan kuin ihmisen ja sivistyneen ihmisen tuska tosiaan olisivat kaksi eri asiaa.