Pyromaanien yö

Kirjailija, rappari ja timpuri tunnetaan jäljestään. Kaiho Niemisen kynänjälki on alkanut saada omaa ilmettään, varmuutta ja vivahteikkuuttakin. Hän on aina ollut kuvattaviensa puolella henkeen ja vereen. Hän muistuttaa osattomiksi jääneistä, syrjityistä, hyljeksityistä; haaveista ja ihmisten kyvyttömyydestä toteuttaa ne. Niemisen toisen kokoelman aloitus novellin, Veturin, päähenkilö on viinanliukastamaa tietä pohjalle vajonnut neonvalopiirtäjä Rami, joka on luvannut ay-lehtiin senttailevan velipoikansa Jaskan lapsille piirtää veturin. Veturi jää hänen testamentikseen, kuten arvata saattaa, mutta olennaisempaa on se lämpö ja myötätunto, jolla Nieminen veljeksiä kuvaa. Niminovellissa jahdataan lauantai-iltana pyromaania: kaupunkilainen apulaisnimismies haluaa pistää pitäjän ojennukseen näyttämällä, miten suuren maailman malliin tuhopolttajat hoidellaan. Nieminen on seitsemännessä proosateoksessaankin tunnollinen työmies.