Hentilä, Seppo
Elämäkertatietoa
Seppo Hentilä opetti poliittista historiaa Helsingin yliopistossa 43 vuotta (1971–2014). Välillä hän tosin oli vierailevana tutkijana ja professorina Saksassa, yhteen lukien noin kahdeksan vuoden ajan. Joidenkin kollegoiden mielestä Hentilä oli myös armoitettu hallintomies, mistä kielii vuosien varrella kertynyt luottamustoimien määrä. Se haittasi jonkin verran tutkimustyötä. Eläkeläisenä Hentilä on ryhtynyt päätoimiseksi tietokirjailijaksi. Hänellä on viha-rakkaus -suhde remonttihommiin (omakotitalo ja kaksi kesämökkiä).
Työtehtäviä:
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori 1995–2014; sitä ennen vuodesta 1971 assistentti, yliassistentti ja dosentti
Berliinin Humboldt-yliopiston vieraileva professori 2007–2008
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Alfred Kordelinin säätiön tiedejaoston jäsen 2011–
Cold War Studies Journal(Routledge, London) toimitusneuvoston jäsen 2001–
Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen rahaston hoitokunnan puheenjohtaja 2010–2014
Helsingin yliopiston kirjaston/ Kansalliskirjaston johtokunnan puheenjohtaja 1998-2004
Helsingin yliopiston kollegion jäsen 2009–2014
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan XIII promootion promoottori 2011
J. V. Snellmanin koottujen teosten toimituskunnan jäsen 1986–1999
Kansallisarkiston neuvottelukunnan jäsen 2007–2011
London School of Economicsin Cold War Centerin kutsujäsen 2005
Opetusministeriön liikuntatieteen jaoston jäsen 1995–1999
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan inspehtori 2002–2007
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kunnianeuvoskunnan puheenjohtaja 2015–
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 2005–
Suomen Historiallisen Seuran hallituksen jäsen 1997-2000
Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen 1984–
Suomen kansallisbiografian päätoimittaja 2007–2015
Suomen Liikuntatieteellisen Seuran varapuheenjohtaja 1993–1996
Suomen Saksan instituutin säätiön hallituksen jäsen 2000– ja valtuuskunnan puheenjohtaja 2010–2014
Suomen Urheilumuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja 2016–2019, varapuheenjohtaja 1992–2015
Theodor Aue-säätiön tieteellisen neuvoston jäsen 2009–
Työväenperinne ry – Arbetartradition rf:n hallituksen puheenjohtaja 1994–1998
Työväentutkimus-vuosikirjan päätoimittaja 2014–
Ulkoasiainministeriön historiatoimikunnan jäsen 2004–2007
Kirjallisuuteen liittyviä palkintoja:
Editan oppikirjapalkinto (työryhmä) 2013
Tasavallan presidentti Urho Kekkosen säätiön palkinto 2003
Historian ystäväin liiton palkinto vuoden historiateoksesta ”Kaksi Saksaa ja Suomi” 2003
Editan oppikirjapalkinto (työryhmä) 1998
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (työryhmä) 1977
Työtehtäviä:
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori 1995–2014; sitä ennen vuodesta 1971 assistentti, yliassistentti ja dosentti
Berliinin Humboldt-yliopiston vieraileva professori 2007–2008
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Alfred Kordelinin säätiön tiedejaoston jäsen 2011–
Cold War Studies Journal(Routledge, London) toimitusneuvoston jäsen 2001–
Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen rahaston hoitokunnan puheenjohtaja 2010–2014
Helsingin yliopiston kirjaston/ Kansalliskirjaston johtokunnan puheenjohtaja 1998-2004
Helsingin yliopiston kollegion jäsen 2009–2014
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan XIII promootion promoottori 2011
J. V. Snellmanin koottujen teosten toimituskunnan jäsen 1986–1999
Kansallisarkiston neuvottelukunnan jäsen 2007–2011
London School of Economicsin Cold War Centerin kutsujäsen 2005
Opetusministeriön liikuntatieteen jaoston jäsen 1995–1999
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan inspehtori 2002–2007
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kunnianeuvoskunnan puheenjohtaja 2015–
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 2005–
Suomen Historiallisen Seuran hallituksen jäsen 1997-2000
Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen 1984–
Suomen kansallisbiografian päätoimittaja 2007–2015
Suomen Liikuntatieteellisen Seuran varapuheenjohtaja 1993–1996
Suomen Saksan instituutin säätiön hallituksen jäsen 2000– ja valtuuskunnan puheenjohtaja 2010–2014
Suomen Urheilumuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja 2016–2019, varapuheenjohtaja 1992–2015
Theodor Aue-säätiön tieteellisen neuvoston jäsen 2009–
Työväenperinne ry – Arbetartradition rf:n hallituksen puheenjohtaja 1994–1998
Työväentutkimus-vuosikirjan päätoimittaja 2014–
Ulkoasiainministeriön historiatoimikunnan jäsen 2004–2007
Kirjallisuuteen liittyviä palkintoja:
Editan oppikirjapalkinto (työryhmä) 2013
Tasavallan presidentti Urho Kekkosen säätiön palkinto 2003
Historian ystäväin liiton palkinto vuoden historiateoksesta ”Kaksi Saksaa ja Suomi” 2003
Editan oppikirjapalkinto (työryhmä) 1998
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (työryhmä) 1977
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Keskeiset julkaisut:
Den svenska arbetarklassen och reformismens genombrott inom SAP före 1914. Arbetarklassens ställning, strategi och ideologi 1979 (väitöskirja)
Veljeyttä yli Pohjanlahden. Suomen ja Ruotsin työväenliikkeen kosketuskohtia suuresta Sundsvallin lakosta Suomen kansalaissotaan 1980
Den svenska arbetarklassen och reformismens genombrott inom SAP före 1914. Arbetarklassens ställning, strategi och ideologi 1979 (väitöskirja)
Veljeyttä yli Pohjanlahden. Suomen ja Ruotsin työväenliikkeen kosketuskohtia suuresta Sundsvallin lakosta Suomen kansalaissotaan 1980
Suomen työläisurheilun historia I. Työväen Urheiluliitto 1919-1944. 1982
Suomen työläisurheilun historia II. Työväen Urheiluliitto 1944-1959.1984
Suomen työläisurheilun historia III. Työväen Urheiluliitto 1959-1979.1987
DDR - valtio ilman kansaa 1992
Saksa – voima Euroopan keskellä (Erkki Karjalaisen ja Raija Vallan kanssa) 1993
Jaettu Saksa, jaettu historia. Kylmä historiasota 1945-1990.1994.
Suomen poliittinen historia 1809-1995 (-2009) (Osmo Jussilan ja Jukka Nevakiven kanssa).1995 (6. uudistettu p. 2009. Käännetty venäjäksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi ja englanniksi, kiinaksi, puolaksi ja ukrainaksi.
Pohjoismaiden historia (Christian Krötzlin ja Panu Pulman kanssa)2002
Kaksi Saksaa ja Suomi. Saksan-kysymys Suomen puolueettomuuspolitiikan haasteena 2003
Harppi-Saksan haarukassa. DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa 2004
Neutral zwischen den beiden deutschen Staaten. Finnland und Deutschland im Kalten Krieg 2006
Berliiniin. Retkiä lähihistoriaan (Marjaliisa Hentilän kanssa)2008
Bewegung, Kultur und Alltag im Arbeitersport. – Liike, kulttuuri ja arki työläisurheilussa 2014
Saksalainen Suomi 1918. Kuinka Suomi pelastui Saksan avulta (Marjaliisa Hentilän kanssa)2016
Useita lukion historian ja yhteiskuntaopin oppikirjoja (Editan työryhmässä vuodesta 1995). Yli 500 muuta julkaisua (tieteellisiä artikkeleita useilla eri kielillä, yleistajuisia kirjoituksia ja arvosteluja)
Suomen työläisurheilun historia II. Työväen Urheiluliitto 1944-1959.1984
Suomen työläisurheilun historia III. Työväen Urheiluliitto 1959-1979.1987
DDR - valtio ilman kansaa 1992
Saksa – voima Euroopan keskellä (Erkki Karjalaisen ja Raija Vallan kanssa) 1993
Jaettu Saksa, jaettu historia. Kylmä historiasota 1945-1990.1994.
Suomen poliittinen historia 1809-1995 (-2009) (Osmo Jussilan ja Jukka Nevakiven kanssa).1995 (6. uudistettu p. 2009. Käännetty venäjäksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi ja englanniksi, kiinaksi, puolaksi ja ukrainaksi.
Pohjoismaiden historia (Christian Krötzlin ja Panu Pulman kanssa)2002
Kaksi Saksaa ja Suomi. Saksan-kysymys Suomen puolueettomuuspolitiikan haasteena 2003
Harppi-Saksan haarukassa. DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa 2004
Neutral zwischen den beiden deutschen Staaten. Finnland und Deutschland im Kalten Krieg 2006
Berliiniin. Retkiä lähihistoriaan (Marjaliisa Hentilän kanssa)2008
Bewegung, Kultur und Alltag im Arbeitersport. – Liike, kulttuuri ja arki työläisurheilussa 2014
Saksalainen Suomi 1918. Kuinka Suomi pelastui Saksan avulta (Marjaliisa Hentilän kanssa)2016
Useita lukion historian ja yhteiskuntaopin oppikirjoja (Editan työryhmässä vuodesta 1995). Yli 500 muuta julkaisua (tieteellisiä artikkeleita useilla eri kielillä, yleistajuisia kirjoituksia ja arvosteluja)
Tekstinäyte
Marraskuussa 1978, kun kristalliyöstä 9.11.1938 – Hitlerin SA-kaartin valtakunnanlaajuisesta terrori-iskusta juutalaisten synagogien, kauppojen ja asuntojen kimppuun – oli tullut kuluneeksi 40 vuotta, erään länsisaksalaisen lukion oppilaat laativat natsien juutalaisvainoista kertovan luokkalehden. Sen etusivulla oli hätkähdyttävä karrikatyyri, jossa isoisä kertoo pojanpojalleen:
"Ja sitten vuonna 1933 tuli ulkoavaruudesta paljon ruskeita olentoja, jotka murhasivat ja polttivat kaikkialla. Vuonna 1945 ne hävisivät taas maan päältä." 1
Näin puutteellisina saksalaisnuoret pitivät vanhempiensa ja opettajiensa selityksiä kolmannesta valtakunnasta vielä 1970-luvun lopulla.
Varsinkin nuorison kiinnostus kolmannen valtakunnan aikaan kasvoi 1970-luvulla selvästi. Tätä osoittavat aihetta käsitelleiden näyttelyiden ja museoiden alati kasvavat kävijämäärät. Esimerkiksi Dachaun keskitysleirimuseoon Münchenin lähistöllä tutustui vuonna 1986 yli miljoona ihmistä. Museon johtaja valittikin eräässä lehtihaastattelussa, että koko paikkakunta oli leimautunut kolmannen valtakunnan hirmutekojen symboliksi. Nuoriso ei tahtonut oikein käsittää, että kolmas valtakunta oli ollut kaikkialla Saksassa, ei vain Dachaussa tai jossakin muualla, vaan myös täällä meillä, "hier bei uns".
Nuorison aitoa kiinnostumista kansallissosialismin historiasta osoittaa liittopresidentti Gustav Heinemannin aloitteesta vuodesta 1977 järjestetty valtakunnallinen Schülerwettbewerb, koululaisten kirjoituskilpailu. Sen ensimmäisenä aiheena oli kansallissosialismin arkipäivä. Kilpailuun osallistui peräti 12.000 lukiolaista. Paikallisarkistojen ja haastattelujen avulla he pyrkivät kuin oikeat historiantutkijat konsanaan selvittämään oman perheensä, sukunsa ja paikkakuntansa elämää kolmannen valtakunnan vuosina. Joku löysi punaisen isoisän, joka oli ollut vastarintaliikkeessä, joku toinen taas joutui kysymään isältään, miksi olit Hitler-Jugendissa.2 Monista kirjoituksista kuvastui se, miten vaikeaa tietojen hankkiminen oli ollut, sillä vanhemmat eivät olisi halunneet puhua koko asiasta.
Itse asiassa vasta 1980-luvulla kolmannen valtakunnan "menneisyydenhallinnasta" kyettiin Länsi-Saksassa käymään laajaa ja avointa keskustelua. Sen sijaan DDR:n virallinen historiankirjoitus ei ottanut minkäänlaista vastuuta Saksan ruskeasta menneisyydestä. Yhteistä oli oikeastaan vain se, että kummassakaan Saksassa avoin tilinteko ei ollut onnistunut. Syksyllä 1990, Saksan yhdistymisen aikoihin Frankfurt am Mainissa puhunut itäsaksalainen kirjailija Stefan Heym kuvasi eroja ja ongelmia näin:
Meillä DDR:ssä menneisyys hallittiin niin mainiosti, että meistä tuli historian voittajia, "vapautettuja vapauttajia". Kuka DDR:ssä oikeastaan oli entinen Hitlerin kannattaja? Liittotasavallassa kaikki kävi toisin, tekisi melkein mieli sanoa avoimemmin. Vuoden parin päästä ihmiset vaihtoivat ruskean paitansa katumuspukuun ja halusivat taas olla ylpeitä Saksan puolesta. Mutta sen enempää siellä kuin täälläkään ei tehty perusteellista tutkimusta omasta psyykestä, niistä voimista, jotka meissä herättivät "Veli-Eichmannin"4 henkiin ja täyteen toimintaan.5
1 Margarethe Dörr: Warum sind so viele Menschen Hitler freiwillig gefolgt? Geschichte in Wissenschaft und Unterricht 1986, 739.
2 Hans Bunger: Vier Fragen an meinem Vater. Warum warst du in der Hitler-Jugend? Bonn 1978.
3 Ludwig Elm: Nach Hitler, nach Honecker. Zum Streit der Deutschen um eigene Vergangenheit. Berlin 1991, 44.
4 Tarkoittaa SS-eversti Adolf Eichmannia, joka organisoi 1942–45 juutalaisten kuljetukset tuhoamisleireille.
5 Stefan Heym: Stalin verlässt den Raum. Leipzig 1990, 229–230.
(Ote teoksesta Jaettu Saksa, jaettu historia. Kylmä historiasota 1945–1990. 1994, 252–253, luvusta Ruskea menneisyys]
"Ja sitten vuonna 1933 tuli ulkoavaruudesta paljon ruskeita olentoja, jotka murhasivat ja polttivat kaikkialla. Vuonna 1945 ne hävisivät taas maan päältä." 1
Näin puutteellisina saksalaisnuoret pitivät vanhempiensa ja opettajiensa selityksiä kolmannesta valtakunnasta vielä 1970-luvun lopulla.
Varsinkin nuorison kiinnostus kolmannen valtakunnan aikaan kasvoi 1970-luvulla selvästi. Tätä osoittavat aihetta käsitelleiden näyttelyiden ja museoiden alati kasvavat kävijämäärät. Esimerkiksi Dachaun keskitysleirimuseoon Münchenin lähistöllä tutustui vuonna 1986 yli miljoona ihmistä. Museon johtaja valittikin eräässä lehtihaastattelussa, että koko paikkakunta oli leimautunut kolmannen valtakunnan hirmutekojen symboliksi. Nuoriso ei tahtonut oikein käsittää, että kolmas valtakunta oli ollut kaikkialla Saksassa, ei vain Dachaussa tai jossakin muualla, vaan myös täällä meillä, "hier bei uns".
Nuorison aitoa kiinnostumista kansallissosialismin historiasta osoittaa liittopresidentti Gustav Heinemannin aloitteesta vuodesta 1977 järjestetty valtakunnallinen Schülerwettbewerb, koululaisten kirjoituskilpailu. Sen ensimmäisenä aiheena oli kansallissosialismin arkipäivä. Kilpailuun osallistui peräti 12.000 lukiolaista. Paikallisarkistojen ja haastattelujen avulla he pyrkivät kuin oikeat historiantutkijat konsanaan selvittämään oman perheensä, sukunsa ja paikkakuntansa elämää kolmannen valtakunnan vuosina. Joku löysi punaisen isoisän, joka oli ollut vastarintaliikkeessä, joku toinen taas joutui kysymään isältään, miksi olit Hitler-Jugendissa.2 Monista kirjoituksista kuvastui se, miten vaikeaa tietojen hankkiminen oli ollut, sillä vanhemmat eivät olisi halunneet puhua koko asiasta.
Itse asiassa vasta 1980-luvulla kolmannen valtakunnan "menneisyydenhallinnasta" kyettiin Länsi-Saksassa käymään laajaa ja avointa keskustelua. Sen sijaan DDR:n virallinen historiankirjoitus ei ottanut minkäänlaista vastuuta Saksan ruskeasta menneisyydestä. Yhteistä oli oikeastaan vain se, että kummassakaan Saksassa avoin tilinteko ei ollut onnistunut. Syksyllä 1990, Saksan yhdistymisen aikoihin Frankfurt am Mainissa puhunut itäsaksalainen kirjailija Stefan Heym kuvasi eroja ja ongelmia näin:
Meillä DDR:ssä menneisyys hallittiin niin mainiosti, että meistä tuli historian voittajia, "vapautettuja vapauttajia". Kuka DDR:ssä oikeastaan oli entinen Hitlerin kannattaja? Liittotasavallassa kaikki kävi toisin, tekisi melkein mieli sanoa avoimemmin. Vuoden parin päästä ihmiset vaihtoivat ruskean paitansa katumuspukuun ja halusivat taas olla ylpeitä Saksan puolesta. Mutta sen enempää siellä kuin täälläkään ei tehty perusteellista tutkimusta omasta psyykestä, niistä voimista, jotka meissä herättivät "Veli-Eichmannin"4 henkiin ja täyteen toimintaan.5
1 Margarethe Dörr: Warum sind so viele Menschen Hitler freiwillig gefolgt? Geschichte in Wissenschaft und Unterricht 1986, 739.
2 Hans Bunger: Vier Fragen an meinem Vater. Warum warst du in der Hitler-Jugend? Bonn 1978.
3 Ludwig Elm: Nach Hitler, nach Honecker. Zum Streit der Deutschen um eigene Vergangenheit. Berlin 1991, 44.
4 Tarkoittaa SS-eversti Adolf Eichmannia, joka organisoi 1942–45 juutalaisten kuljetukset tuhoamisleireille.
5 Stefan Heym: Stalin verlässt den Raum. Leipzig 1990, 229–230.
(Ote teoksesta Jaettu Saksa, jaettu historia. Kylmä historiasota 1945–1990. 1994, 252–253, luvusta Ruskea menneisyys]