Enbuske, Eila

Innostuin "Meän kielestä" ja kiertelin paljon Torniojoen molemmin puolin haastattelemassa ihmisiä. Tarinat joita kuulin, innostivat panemaan ne ylös. Huomasin miten paljon sanottavaa ihmisillä on. Tältä pohjalta syntyivät molemmat kirjani. Vasta esittäessäni tekstejä huomasin, että ne koskettivat hyvinkin syvältä pohjoisen ihmistä. Palaute oli yllättävää. Ihmiset kokivat teksteissä omia kohtaloitaan. Koin, että tekstien sanoma ei ollut kenellekään vaikea tulkita. Ajattelin, että tällaisilla helppotajuisilla teksteillä on myös oma paikkansa lapin ihmisten parissa.

Elämäkertatietoa

Eila Enbuske, s. 1937 Suomussalmi. Nykyinen asuinpaikka Lankojärvi. Kulttuurisihteeri. Opettajana Vuotsossa 1987-2002. Enbuske on kirjoittanut kolme runokirjaa. Lisäksi hän on kirjoittanut laulujen sanoituksia. Esim. Sompion soutaja, Paluumuuttaja, Pirita, kultamiehentie, jäähyväissuudelma, saariselän tyttö. Edellä mainitut sanoitukset ovat Eero Maggan cd-tallenteilla. Hillahumppa löytyy Souvareiden cd:ltä.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana teoksissa:

* Humoristisia hunteerauksia [Äänite] / Eila Enbuske. - [Sodankylä : Eila Enbuske], 1999. 1 C-kasetti; [sis. Hunteeraminen, Prokkolaa, Mietheitä työn syrjässä, Taphauksia, Kramahti rakhauteen, Kasuaminen, Pirtin klasista ja kartiinin raosta].

* Huikuri, Ohto [säv.]. Kuihtunut romanssi [Äänite] / säv. Ohto Huikuri; sov. Jari Kujala; esitt. Trio Jupiter. Kittilä. O. Huikuri, p2001. 1 CD-äänilevy. [Hillahumppa / san. Eila Enbuske]
* Kylät sydämissämme. Lankojärvi ja Matinlompolo / toimittaja Tuomo Korteniemi; kirjoittajat Eila Enbuske, Risto Kuusijärvi, Tuomo Waara. Pello. Väylä-yhtiöt.
* Sompion kirjaston videoarkisto [Videotallenne]. Sodankylä : Seita-säätiö, Mediapaja, 2009. 1 DVD-levy, 11 min. Pienoisnäytelmä teatterissa 1986 / Eila Enbuske ja Eija Saavalainen.

Tekstinäyte

Kortto viekhöön, mikä nuo sikiöt villitti.
Eihän net usko mithään eikä kuuntele kethään.
Het vain itte eikä milhään ole väliä.
Siinä ei välhiin minkhäänlainen kousi auta.
Net tekevä niinkö halvaava.
Kookeileva kuulemi rajoja.
Pallaa siinä pärheet ittekullaki.

Tullee miehleen, ette ei sunkhaan
meän nuoruuessa juuri noin houkkia oltu.
Se vain oon tuo muistiriepu hullun lyhyt.
Sitä ei muista, vai eikö halvaakhaan.
Kyllä noon olheet nuoret samanlaisia
kautta aikojen, mie piän
ja niin se varhmaan häätyy ollakki.

Soon vain yksi nuoruus
annethaan niile siihen vaphaus.
Kyllä se aika nekki kerran taamoo.

Sitte ny vasta. Meänkielisiä porinoita. Eila Enbuske 2008. s. 17.