Suntiotar selvittää sotkun

Hupsu ja harmiton tilannekoominen iloittelu kuin napattuna suoraan 1930-luvulta ja Agapetuksen jäljiltä. Silloisessa viihteessähän sitä kirmailtiin Aatamin ja vähän Eevankin asussa kylätien laitoja, yllätettiin ja yllätyttiin, erehdyttiin henkilöissä ja naarattiin vesillä jo sitä ennen maihin pelastautuneita, Ja lopulta istuttiin, kuten nyt tässä uusversiossa, lukittuina pimeään huoneeseen ujosti käsi kädessä mattokäärön päällä läpimärkinä, mutta ah, niin onnellisina. Agapetuskin suosi kommellusten koheltajina virkamiehiä, mutta kanttorikoulutuksen saanut Harju erityisesti kirkonmiehiä poikamieskirkkoherrasta hajamieliseen suntioon ja tämän viransijaisena toimivaan ylioppilastyttöön. Näppärää tilannekomiikan sormiharjoittelua, mutta tekijällä tuntuisi kyllä olevan kirjoittajankynttä myös kunnollisempaan repäisyyn ja irroitteluun omaperäisemminkin keinovaroin, huumoria silti hukkaamatta.