Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Henkivartija
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mytologisia aineksia sisältävä kertomus variksenhahmoisesta suojelusenkelistä ja hänen suojatistaan Ossi Lemposesta. Enkeli on Ossin entinen rakastettu Milja, joka itsemurhan kautta joutuu kiirastulen kaltaiseen tilaan ja suostuu Ossin suojelijaksi.
Kielen tarkkuudelle asetetuista vaatimuksista Oksanen kertoo mm. seuraavaa: Moskovassa tarkastelin Donatellon David-patsaan jäljennöstä joka puolelta - varsinkin takaa. Huomasin, ettei Davidin takapuoli olekaan "jalomuotoinen", se on "lempeä". Adjektiivi oli siis oikovedokseen muutettava.
(Sanojen aika)
Kielen tarkkuudelle asetetuista vaatimuksista Oksanen kertoo mm. seuraavaa: Moskovassa tarkastelin Donatellon David-patsaan jäljennöstä joka puolelta - varsinkin takaa. Huomasin, ettei Davidin takapuoli olekaan "jalomuotoinen", se on "lempeä". Adjektiivi oli siis oikovedokseen muutettava.
(Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
OSSI LEMPONEN
Hän ei tahtonut muistella mitään. Hän ei tahtonut minkään sentimentaalisen tuhrun pehmittävän aivojaan. Hän tahtoi irti siitä kaikesta: muistojen rihkamasta, alttiudesta mielenmurtumiin, tunteiden takuista, jotka räjähtelivät ja paukkuivat kuin lasten papatit. Mutta ennen kaikkea hän tahtoi vapautta niistä agraareista arvoista, luterilaisista tunnoista, jotka olivat häntä sitoneet ja valvoneet, perinteisistä velvotteista, jotka vaativat asettumaan siivosti sosiaa- listen normien kehikkoon, niin kuin silakka halstarille toisten silakoitten viereen.
Hän oli jo pitkään tavoitellut uudenlaista ajattelutapaa, joustavampaa moraalia, joka paremmin soveltuisi ajan vaatimuksiin. Kaikki oli pitänyt puntaroida uudelleen: maailmantila, ihmisolemus, eloonjäämisen metodit. Siltä pohjalta hän oli keskittynyt vahvistamaan omaa, yksityistä elämänreviiriään, muista riippumatonta elintapaa paheineen ja nautintoineen, sillä periaatteella, ettei sitonut itseään mihinkään, eikä ollut kenellekään velkaa.
Mutta vaikka hän koki heittäneensä hyvästit lapsuutensa elämänarvoille, hän ei pystynytkään sopeutumaan ajan ilmapiiriin, kiinnittymään konsensuksen ja kulutuksen henkeen. Oikeastaan hän ei sopinut sen enempää vanhaan kuin uuteen aikaan. Hänen moraalinsa ei sulautunut kaikenkattavan kaupan moraaliin, hänen tyylinsä yltänyt kansainväliseen tyyliin, hänen katseensa kohonnut toivorikkaana kohti yhdentyvää Eurooppaa. Hän kulki yhä samoissa hikisissa jätkänkamppeissa ja horni kaljaansa samalla suomalaiskansallisella himolla päämääränä hillitön humala. Ja kuin kiusallaan, kuin hirnahtaakseen julki oman itsenäisyysjulistuksensa, hän oli kasvattanut niskaansa pitkän, liehuvan hevosenharjan.
* * *
VARIS
Olen levoton, kaikkiruokainen. Minusta ei pidetä, ääneni on käheä, kukaan ei ole sanonut kauniiksi tai viehättäväksi. Elintapani, tottumukseni ja tunkkaiset värini häiritsevät, ei niin että vihattaisiin, mutta siedetään vain jotenkuten, kuin masentavaa, agraarista jäännettä. Huvittavaa, ottaen huomioon, että kelpaan kyllä korjailemaan näitten taikinanaamojen omia jätteitä, - olen vaaraton tahra maisemassa, pikku Barabbas, hampaton antikristus.
Se, että kuoltuani sain variksen hahmon, oli jo sinänsä rangaistus. Kuolleet naiset pääsevät yleensä parempiin virkoihin: rantakoivuiksi, muheviksi pelloiksi, levittäytymään laajoina ja levollisina kuin Limingan niityt. Mutta sellaista rauhaa ei minussa ole koskaan ollut. Kenties sisäisen paloni tähden olisin kelvannut lyhtykalan tai sarastuksen tehtäviin, tai sama kuumeinen vapina tehnyt minusta hyvän horkkasääsken. Sillä kuten viisaat sanovat: kärkäs on materia omaksumaan kaikki muodot poikkeuksetta, eikä se kuitenkaan koskaan häviä.
Hän ei tahtonut muistella mitään. Hän ei tahtonut minkään sentimentaalisen tuhrun pehmittävän aivojaan. Hän tahtoi irti siitä kaikesta: muistojen rihkamasta, alttiudesta mielenmurtumiin, tunteiden takuista, jotka räjähtelivät ja paukkuivat kuin lasten papatit. Mutta ennen kaikkea hän tahtoi vapautta niistä agraareista arvoista, luterilaisista tunnoista, jotka olivat häntä sitoneet ja valvoneet, perinteisistä velvotteista, jotka vaativat asettumaan siivosti sosiaa- listen normien kehikkoon, niin kuin silakka halstarille toisten silakoitten viereen.
Hän oli jo pitkään tavoitellut uudenlaista ajattelutapaa, joustavampaa moraalia, joka paremmin soveltuisi ajan vaatimuksiin. Kaikki oli pitänyt puntaroida uudelleen: maailmantila, ihmisolemus, eloonjäämisen metodit. Siltä pohjalta hän oli keskittynyt vahvistamaan omaa, yksityistä elämänreviiriään, muista riippumatonta elintapaa paheineen ja nautintoineen, sillä periaatteella, ettei sitonut itseään mihinkään, eikä ollut kenellekään velkaa.
Mutta vaikka hän koki heittäneensä hyvästit lapsuutensa elämänarvoille, hän ei pystynytkään sopeutumaan ajan ilmapiiriin, kiinnittymään konsensuksen ja kulutuksen henkeen. Oikeastaan hän ei sopinut sen enempää vanhaan kuin uuteen aikaan. Hänen moraalinsa ei sulautunut kaikenkattavan kaupan moraaliin, hänen tyylinsä yltänyt kansainväliseen tyyliin, hänen katseensa kohonnut toivorikkaana kohti yhdentyvää Eurooppaa. Hän kulki yhä samoissa hikisissa jätkänkamppeissa ja horni kaljaansa samalla suomalaiskansallisella himolla päämääränä hillitön humala. Ja kuin kiusallaan, kuin hirnahtaakseen julki oman itsenäisyysjulistuksensa, hän oli kasvattanut niskaansa pitkän, liehuvan hevosenharjan.
* * *
VARIS
Olen levoton, kaikkiruokainen. Minusta ei pidetä, ääneni on käheä, kukaan ei ole sanonut kauniiksi tai viehättäväksi. Elintapani, tottumukseni ja tunkkaiset värini häiritsevät, ei niin että vihattaisiin, mutta siedetään vain jotenkuten, kuin masentavaa, agraarista jäännettä. Huvittavaa, ottaen huomioon, että kelpaan kyllä korjailemaan näitten taikinanaamojen omia jätteitä, - olen vaaraton tahra maisemassa, pikku Barabbas, hampaton antikristus.
Se, että kuoltuani sain variksen hahmon, oli jo sinänsä rangaistus. Kuolleet naiset pääsevät yleensä parempiin virkoihin: rantakoivuiksi, muheviksi pelloiksi, levittäytymään laajoina ja levollisina kuin Limingan niityt. Mutta sellaista rauhaa ei minussa ole koskaan ollut. Kenties sisäisen paloni tähden olisin kelvannut lyhtykalan tai sarastuksen tehtäviin, tai sama kuumeinen vapina tehnyt minusta hyvän horkkasääsken. Sillä kuten viisaat sanovat: kärkäs on materia omaksumaan kaikki muodot poikkeuksetta, eikä se kuitenkaan koskaan häviä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.