Todellista onnea
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Virisalo, Toini: Todellista onnea.
Virisalo on erään naistenlehden välittämänä saanut vastaanottaa joukon henkisissä ja aineellisissa vaikeuksissa elävien naisten kirjeitä. Kirjassaan hän pohtii näitä elämänkohtaloita ja etenkin miesten totisesti ällistyttäviä asenteita. "Todellista onnea on, kun ihmiset saavat asunnon ja työtä ja heitä kohdellaan inhimillisemmin." Niinikään tarkastellaan kirjailijan omaa elämänmuutosta, muuttoa maalta kaupungin lähituntumaan; uuden asumismuodon, kerrostaloasumisen etuja ja varsinkin haittoja. Maalle on ikävä, mökille talitiaisten ja saastumattoman luonnon keskelle. Johtuisiko sopeutumisvaikeuksista ja fyysisestä huonokuntoisuudesta, että kirjailijan ääni tässä hänen kolmannessa kirjassaan tuntuu olevan vähän painuksissa. Mutta tehokasta on hänen apean lyyrinen tekstinsä: ”Väärinymmärrysten rotko, ihmisten pahuus ja kylmyys. Mutta siinä istuessa kaikki laimenee, lieventyy, hiljenee. Vain lintujen lento, kaunokaisten, niinkuin viettäisi jotakin hiljaista ja loputonta muistojuhlaa, jonkin joka oli, tai jonka olisi pitänyt olla toisin.”
Virisalo on erään naistenlehden välittämänä saanut vastaanottaa joukon henkisissä ja aineellisissa vaikeuksissa elävien naisten kirjeitä. Kirjassaan hän pohtii näitä elämänkohtaloita ja etenkin miesten totisesti ällistyttäviä asenteita. "Todellista onnea on, kun ihmiset saavat asunnon ja työtä ja heitä kohdellaan inhimillisemmin." Niinikään tarkastellaan kirjailijan omaa elämänmuutosta, muuttoa maalta kaupungin lähituntumaan; uuden asumismuodon, kerrostaloasumisen etuja ja varsinkin haittoja. Maalle on ikävä, mökille talitiaisten ja saastumattoman luonnon keskelle. Johtuisiko sopeutumisvaikeuksista ja fyysisestä huonokuntoisuudesta, että kirjailijan ääni tässä hänen kolmannessa kirjassaan tuntuu olevan vähän painuksissa. Mutta tehokasta on hänen apean lyyrinen tekstinsä: ”Väärinymmärrysten rotko, ihmisten pahuus ja kylmyys. Mutta siinä istuessa kaikki laimenee, lieventyy, hiljenee. Vain lintujen lento, kaunokaisten, niinkuin viettäisi jotakin hiljaista ja loputonta muistojuhlaa, jonkin joka oli, tai jonka olisi pitänyt olla toisin.”