Isännät ja isäntien varjot

Pentti Haanpään voima on alusta alkaen ollut tuoreissa ja sattuvissa yksityiskohdissa, ne hänen ensimmäiset novellikokoelmansa tekivät taiteellisesti merkittäviksi ja niitä on, vaikkakin vähemmän, hänen uudessakin kirjassaan. Mutta kaikkia hänen laajempia kertomuksiaan on kiinteän sommittelun puute haitannut, ja niin tämäkin on vain kuvaelmasarja ennen varakkaasta Ison Herneisen isännästä, joka monien muiden tavoin pula-aikana sortuu sekä taloudellisesti että henkisesti. Kirjan päähenkilön ajatusten pääsävy on »pulaliikkeen» yksipuolista ja katkeraa oppia: kaikki paha on kaupungin herrojen syytä. Ison Herneisen isäntä (ja tekijä?) edustaa tässä melko voimakasta vanhoillista ajatustapaa: toista oli entiseen aikaan, jolloin isäntä istui jykevänä talonsa keinutuolissa eikä ollut autoja, maanviljelyskoneita, meijereitä, pankkeja ja papereita, jotka tämän mukaan tekevät itsenäisistä talonpojista valtion tai herrojen renkejä ja maantiekulkureita.