Jälkinäytös

Tämä jatko alkaa heti siitä, mihin alkuosa loppui. Kertomus keskittyy esittämään rikoksen tutkimista, selville saamista ja oikeudenkäyntiä. Päähenkilön, emännän, ajatuksista, sielunliikkeistä ja tunteista ei paljonkaan suoranaisesti kerrota, mutta ne tulevat ilmi välillisesti: kuvataan hänen ilmettään, asentojaan, käyttäytymistään sekä kerrotaan muista ihmisistä niin, että he tulevat valaisemaan häntä. Tämä kaikki on suoritettu kirjassa taitavasti. Romaanin kirjallisesti arvokkaimpia puolia ja suurimpia ansioita ovat merkillepantavan hyvin luodut luonne- ja henkilökuvat ihmisistä, jotka teoksessa esiintyvät. Pian ohi-menevät sivuhenkilötkin tulevat elävinä ja omalaatuisina lukijan eteen. Hyvää on myös ympäristökuvaus sekä kansan, syrjempänä olevan joukon, mielialojen vaihteluiden esitys. Vähemmän onnistuneena ja uskottavana pitäisimme rikoksen tutkijan nimismies Valkjärven toimia. Hänhän ottaa asiat selville heti alussa niin helposti kuin olisi etukäteen kaiken tiennyt. Mitä romaanin henkeen ja siinä ilmenevään oikeudentuntoon tulee, niin siinä teos käsitykseni mukaan täyttää oikeamielisen lukijan vaatimukset.