Romppainen, Päivi

Harrastuksiin kuuluvat lenkkeily ja kuntosali

Pohdintaa kirjailijantyöstäni

"Ensimmäinen kirjallinen työni taisi olla jokin hartausteksti Jiipee-lehteen. Sitten aloin avustaa Jiipee-lehden lisäksi paikallislehteäni Keski-Uuttamaata. Olin lehdessä usean vuoden vakituisena avustajana. Tein juttuja laidasta laitaan. Sitten aloin tehdä juttuja myös muihin lehtiin. Nyt olen keskittynyt kasvatusalan julkaisuihin sekä Lemmikit&Eläinmaailma –lehteen. Ensimmäisen kirjani julkaisin vuonna 1991.

Kirjailijan työ oli haaveenani jo pikkutytöstä lähtien, sillä luin itse todella paljon. Halusin luoda itsekin tarinoita. Kirjoittaminen oli minulle koulussa aina helppoa ja nautin ainekirjoituksista. Nuorisotyön innoittamana aloin hahmottaa ensimmäistä romaaniani ja eräs kristillinen kustantaja itseasiassa pyysi minulta käsikirjoitusta. Siitä se sitten lähti. Koira-aiheiset nuortenromaanit ovat olleet aina tavoitteeni ja kehiteltyäni idean Vilma-sarjasta vaihdoin kustantajaa.

Kirjoitusjakson aikana kirjoitan noin 5-6 tuntia päivässä. Työpäiväni on noin klo 10-16. Riippuu vähän, mitä muuta kaikkea on menossa. Vien aamulla tyttäreni hoitoon ja luettuani aamun lehdet alan kirjoittaa. Kirjoitan aika valmista tekstiä. En yleensä työstä tekstiä paljonkaan sen jälkeen, kun olen sen kirjoittanut. Pientä hiomista kylläkin, mutta en varsinaisesti kirjoita kirjaa läpi kuin yhden kerran. Vilma-kirjan tekemiseen minulta kuluu aikaa noin 2-3 kuukautta.

Haluan antaa lukijalleni hyvän viihteen lisäksi ajattelemisen aihetta. Vilma-kirjoissa haluan imaista lukijan mukaan seikkailuun ja koiramaailmaan. Koirista pyrin antamaan lukijalleni paljon faktatietoa. Se on oikeastaan Vilma-sarjan koko tarkoituskin."

Jotakin omakohtaista

Mielikirjailijani?

Vaihtuu kausittain. Tällä hetkellä arvostan erityisesti Leena Lehtolaista ja hänen tuotantoaan. Mutta yksi ylitse muiden lienee Astrid Lindgren. Hän on tehnyt minuun kirjailijana lähtemättömän vaikutuksen. Ja mitä olisikaan lapsuuteni ollut ilman Peppi Pitkätossua?

Suosikkielokuvani?

Luunkerääjät, Uhrilampaat ja Komisario Beck-elokuvat

Pelkäsin pienenä?

"... en kai kovasti erityisesti mitään, koska ei heti nouse mieleeni. Pimeässä kerrostalon vintissä muistan pelänneeni. Sinne en uskaltanut yksin mennä. Humalaisia pelkäsin, koska minulla oli niistä niin vähän kokemusta. Sotaa muistan pelänneeni, vaikka sen uhkaa en ole joutunut kokemaankaan. Satuin näkemään Tuntemattoman sotilaan televisiossa ja se sai minut pelkäämään. (Kirjana se ahdisti minua vielä lukioaikanakin, kun se oli pakko koulussa lukea). Muutoin olin aika rohkea ja luottavainen pieni tyttö."

Tärkeintä elämässä?

Jumala, läheiset ja terveys. Se, että saa toteuttaa itseään ja olla hyväksytty sellaisena kuin on. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen ihmisen sisäisen maailman. Ulkoisen olemuksen merkitys laimenee.

Ajatuksia kotimaakunnasta

"Muutin Sipooseen 1989 saadakseni tilaa ympärilleni ja asuakseni maalla. Meidän perhettä palvelee se, että asumme väljästi idyllisessä maisemassa, mutta kuitenkin sopivan matkan päässä Helsingistä. Huolenani kuitenkin on, kuinka kauan Sipoo säilyy maalaismaisena kuntana. Joidenkin mielestä tehokkuus on kehitystä. Jatkuva eteenpäin pyrkiminen ei ole välttämättä aina järkevää. Joskus askel taaksepäinkin voi olla viisautta.

Olen muuttanut elämässäni niin monta kertaa, että juureni olen jo pudottanut matkan varrella jonnekin. Koti on kuitenkin siellä, minne milloinkin pysähdyn. Tällä hetkellä se on Sipoossa."

/Lähde: Itä-Uudenmaan kotiseutukirjailijat