Laurila, Heikki-Antero
Elämäkertatietoa
Heikki-Antero Laurila on syntynyt v. 1946 Vaasassa, joka on myös hänen nykyinen asuinpaikkansa. Laurila on käynyt kansakoulun ja ammatiltaan hän on mittausmies.. Hän on leskimies ja yhden lapsen isä. Harrastuksia ovat keilaus, salibandy, vesijumppa, Boccia, akvarellimaalaus ja öljymaalaus sekä teatterin ja jalkapallon seuraaminen katsomosta käsin.
Ensimmäisen kirjallisen työni tein kymmenvuotiaana vuonna 1956: Poikien seikkailukertomus. Ensimmäinen julkaistu työni oli Pohjalaisessa joskus 1970-luvun lopulla: Hetki huipulla.
Sisäinen halu kertoa omia tarinoita sai ryhtymään kirjailijaksi. Kirjoittamiseni on vähän niin kuin elokuvien katselua. Näen tapahtumat kuvina, jotka sitten yritän siirtää paperille. Kysymykseen mitä haluatte kirjailijantyöllänne välittää lukijoille Heikki-Antero Laurila vastaa: ”Ennen kaikkea sitä, että lukijat voisivat rentoutua ja siirtyä edes hetkeksi arkipäivän rutiineista muualle”.
Omakohtaasta
Mielikirja: Kaikenlainen dekkarikirjallisuus. Mieluummin Pulp- kirjallisuus, jossa maailma on sateinen ja ristiriitainen, karkea kuin rokonarpinen iho.
Lempisäveltäjä: Kaikki hyvä musiikki kelpaa.
Suosikkielokuva: Vanhat amerikkalaiset rikoselokuvat ja suomalaiset viisikymmentäluvun ja kuusikymmentäluvun alun jännärit, esim. Komisario Palmu- elokuvat.
Tärkeintä elämässä: Terveys ja läheiset ihmiset.
Kotomaakunnasta
Perusurbaanina vaasalaisena Pohjanmaa ja pohjalaisuus eivät merkitse kovin paljoakaan. Se on vain maakunta, jossa olen syntynyt ja asun edelleen. Vaasa merkitsee enemmän kuin maakunta ja haluan kirjoituksillani tuoda kaupunkia paremmin esille, niin kuin Reijo Mäki Turkua.
Palkinnot
Kunniamaininta Ooli oy:n dekkarikilpailussa 2004
Kolmas palkinto Kouvola dekkaripäivät 2005
Voitto Oolin dekkarikilpailussa 2007
Ensimmäisen kirjallisen työni tein kymmenvuotiaana vuonna 1956: Poikien seikkailukertomus. Ensimmäinen julkaistu työni oli Pohjalaisessa joskus 1970-luvun lopulla: Hetki huipulla.
Sisäinen halu kertoa omia tarinoita sai ryhtymään kirjailijaksi. Kirjoittamiseni on vähän niin kuin elokuvien katselua. Näen tapahtumat kuvina, jotka sitten yritän siirtää paperille. Kysymykseen mitä haluatte kirjailijantyöllänne välittää lukijoille Heikki-Antero Laurila vastaa: ”Ennen kaikkea sitä, että lukijat voisivat rentoutua ja siirtyä edes hetkeksi arkipäivän rutiineista muualle”.
Omakohtaasta
Mielikirja: Kaikenlainen dekkarikirjallisuus. Mieluummin Pulp- kirjallisuus, jossa maailma on sateinen ja ristiriitainen, karkea kuin rokonarpinen iho.
Lempisäveltäjä: Kaikki hyvä musiikki kelpaa.
Suosikkielokuva: Vanhat amerikkalaiset rikoselokuvat ja suomalaiset viisikymmentäluvun ja kuusikymmentäluvun alun jännärit, esim. Komisario Palmu- elokuvat.
Tärkeintä elämässä: Terveys ja läheiset ihmiset.
Kotomaakunnasta
Perusurbaanina vaasalaisena Pohjanmaa ja pohjalaisuus eivät merkitse kovin paljoakaan. Se on vain maakunta, jossa olen syntynyt ja asun edelleen. Vaasa merkitsee enemmän kuin maakunta ja haluan kirjoituksillani tuoda kaupunkia paremmin esille, niin kuin Reijo Mäki Turkua.
Palkinnot
Kunniamaininta Ooli oy:n dekkarikilpailussa 2004
Kolmas palkinto Kouvola dekkaripäivät 2005
Voitto Oolin dekkarikilpailussa 2007
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antologioita:
Siipiä ja sarvia, 2004
Kynnyksillä, 2005
Syyllinen, syyllisempi..., 2005
Vedenneitoja, 2006
Piikki lihassa, 2007
Eläin joka puhui, 2008
Rikos rautateillä, 2008
Työ tekijäänsä niittää, 2009
Kaupunki minussa, 2009
Siipiä ja sarvia, 2004
Kynnyksillä, 2005
Syyllinen, syyllisempi..., 2005
Vedenneitoja, 2006
Piikki lihassa, 2007
Eläin joka puhui, 2008
Rikos rautateillä, 2008
Työ tekijäänsä niittää, 2009
Kaupunki minussa, 2009
Uneton ruusunen, 2010
Isku jännityskertomuksia, 2008
Iskun parhaat, 2009
Isku jännityskertomuksia, 2008
Iskun parhaat, 2009
Tekstinäyte
"Nyt hahmo oli aivan hänen lähellään, ja hän kuuli selvästi mitä tuo hauras olento lauloi. Ei sittenkään, se ei ollut laulua vaan jokin loru. Hahmo kumartui lähemmäksi, mutta vieläkään Paketti ei erottanut siitä yhtäkään yksityiskohtaa. Olento lopetti ääntelynsä. Paketti vaistosi sen olevan huolissaan jostakin.
- Piditkö sinä siitä, hahmo kysyi ja kuulosti ihan oikeasti Pirkko Annelilta.
Paketti ei ollut varma, sanoiko hän mitään, mutta se ei tuntunut häiritsevän olentoa.
Setä sammakko sameassa mudassa kelli, pää yllä rapavellin.
Siinä hyvä unia oli maistaa, kun lämmin kesäpäivä paistaa.
Se oli Pirkko Annelin loru, jota hän oli koulussa ja urheiluseurojen joulujuhlissa joutunut pikkutyttönä lausumaan kyllästymiseen asti.
- Onko sinulla kipuja, hahmo tiedusteli lopetettuaan loruilemisen.
- Kipuja, Paketti ihmetteli. Ei hänellä ollut mitään kipuja, hänen oli hyvä olla.
- Oletko loukkaantunut?
Paketti siirsi katseensa olennosta itseensä ja näki jalan ja kylkensä olevan veren tahrimia.
- Paketti, 2007
Paketti ei ollut varma, sanoiko hän mitään, mutta se ei tuntunut häiritsevän olentoa.
Setä sammakko sameassa mudassa kelli, pää yllä rapavellin.
Siinä hyvä unia oli maistaa, kun lämmin kesäpäivä paistaa.
Se oli Pirkko Annelin loru, jota hän oli koulussa ja urheiluseurojen joulujuhlissa joutunut pikkutyttönä lausumaan kyllästymiseen asti.
- Onko sinulla kipuja, hahmo tiedusteli lopetettuaan loruilemisen.
- Kipuja, Paketti ihmetteli. Ei hänellä ollut mitään kipuja, hänen oli hyvä olla.
- Oletko loukkaantunut?
Paketti siirsi katseensa olennosta itseensä ja näki jalan ja kylkensä olevan veren tahrimia.
- Paketti, 2007