Kylmänen, Lilja

Valitettavasti työn ohessa ei juuri jää aikaa ja voimia kirjoittamiseen. Nykyisin olen eläkkeellä, mutta jostakin syystä kirjoittamisharrastus on jäänyt vähemmälle, sillä vähitellen alkaa jo miettimään, mitä merkitystä sillä on, kun kustannuskynnys ei useinkaan ylity. Lähinnä se on nykyisin hetkellistä eli inspiraation aiheuttama ”häiriötila”, mutta hyvä niin. Kun maailma on muutenkin täynnä kirjoja, jonkun kai pitäisi niitä lukeakin ja miksipä ei!

Viimeisin suuri saavutukseni on takuuvelallisen kohtaloa käsittelevä näytelmä, joka saattaisi tarvita kritiikin kommentteja. Olisin kiinnostunut työstämään näytelmääni pitemmällekin, jopa teatteriin, sillä siinä on ainakin hyvät ainekset: mm. ”Auervaara”, joka panee koko maan pankit ja ystäviensä raha-asiat sekaisin, selviää itse kuiville kun saa "hullun paperit", mutta juuri kun elämä alkaa hymyillä, se päättyy ennenaikaisesti jne. Toinen näytelmäni ”Portaat” oli sairaala-aiheinen ja esitetty Salla-päivillä. Näytelmä syntyi sairaalan henkilökunnan pyynnöstä ja sen esittäjiä olivat sairaalan henkilökuntaa.

En nyt tiedä, onko kirjoittaminen sittenkäänn ainoa oikea elämäntapa, kun tekstejä on jo muutenkin riittämiin. Ehkä se on eräänlainen sairaus, joka ei parane. Mutta elämä ilman kylähulluja olisi varmaan melko väritöntä ja ikävää. Julkaisemani teos ”Joki virtaa lävitseni” sisältää runoja, jotka ajoittuvat elämäni lapsuus- ja nuoruusvuosiin, ja ne koostuvat pitkälle muistikuvista. Runot ovat syntyneet vähitellen pitkähkön ajan kuluessa, mutta koottu yhteen vasta v.1988. Kirja on eräänlainen tilitys noilta ajoilta ja yleiskatsaus sen ajan maalaismiljööstä ja sen ajan elämäntilanteesta. Vaikka sen ajan elämä yleensä oli niukkaa ja vaatimatonta, muistot niiltä ajoilta ovat voittopuolisesti myönteisiä ja lämpimiä. Ehkä myös elämänarvot olivat tuolloin vaatimattomampia verrattuna tähän aikaan. Kirjan julkistamisen aikaan asuinpaikkani oli Salla.