Niin mieletön ikävä

Katja on muuttanut Tampereelle opiskelijaboksiin ja aloittanut insinööriopinnot teknillisessä korkeakoulussa. Kaikkien mielestä valinta on outo lukion lyhytmatikkalaiselle mutta Katja haluaa näyttää mihin pystyy ja läpäisee soveltuvuustestit. Diplomi-insinöörin virka on aikanaan taattu samassa tehtaassa, jossa isä on työskennellyt vuosikaudet. Pikkuhiljaa uran ohessa tulee oma koti, perhe lapsineen ja hyvä keskiluokkainen elämä. Tai niin Katja kuvittelee vaikka sisuskaluissa kaihertaa outo rauhattomuus ja kaipuu. Tunne laantuu ja tasoittuu vain kirkossa ja saa Katjan hämmentymään. Mikael on ortodoksisen seurakunnan kanttori, joka rakastuu Katjaan päätä pahkaa. Nuoret alkavat seurustella ja opiskelijaelämä näyttää lähinnä hyvät puolensa ja silti - sitä mukaa kun Katjan sisäinen henkinen kilvoittelu yltyy ja tuhannet kysymykset vaivaavat mieltä, myös Mikaelin maallisuus ja pinnallisuus alkavat ärsyttää ja luoda ristiriitoja suhteeseen. Katjan mielestä Mikael on hyvä mies mutta suhtautuu kirkon sakramentteihin liian kevyesti. Katja oivaltaa, että hänelle henkinen rakkaus on maallista rakkautta tärkeämpää. Kesällä Katja lähtee Lintulan nunnaluostariin talkoolaiseksi tutkimaan olisiko hänestä luostarielämään. Aina ei ole helppoa luostarissakaan, eivätkä kaikki talkoolaiset tunne samoin kuin Katja. Sydämeen on kuitenkin asettumassa kaipuun sisareksi rauha. Kirja päättyy Katjan kesään Lintulassa mutta saa jatkoa kirjassa Siipiä vaille enkeli.