Wahlström, Kyllikki
Elämäkertatietoa
Kansakoulu
Kirjoittajakursseja
Suntio
Hautausmaanhoitaja
Murteella puhumisen joukkuesuomenmestaruus 2003
Kirjoittajakursseja
Suntio
Hautausmaanhoitaja
Murteella puhumisen joukkuesuomenmestaruus 2003
Tekstinäyte
AAMU
Hellarinkih helisevä... tuntu kaffe haju...
Pyhäaamu lähte tuva hellaviärest, livatta kamarin overaost muu viären. Pöyhi tyyny, vetä peitto paremmi seljäntaa, istu klasinkynnyksel kukkaspurkkei viäres ja naoreskele:
- Ei ol mihenkkän kiiru.
Hellarinkih helisevä... tuntu kaffe haju...
Pyhäaamu lähte tuva hellaviärest, livatta kamarin overaost muu viären. Pöyhi tyyny, vetä peitto paremmi seljäntaa, istu klasinkynnyksel kukkaspurkkei viäres ja naoreskele:
- Ei ol mihenkkän kiiru.
Pyhäaamu o muun kaverin. Se o puhras sänkky. Se o äiti verkkase askelet tuvas ja kuistil. Se o lämmin vellink lautasel.
Siihe o hyvä herät...
Äit pistä pääs kamarin overaost:
- Kyllikki! Tuleks muun kansan kirkko?
TURVAN TAKAN
Koko lapsuuten mää sain elät turvan takan. Piän punane mök annoi lämmö ja suaja. Äit ja isä ahersiva aamust ehtosse. Heijä arkiste askarttes äänet tekivän niinko aera muun ympärillen. Sen takan ol hyvä ol ja elä. Ehtost sai nukku ruki hyrinä ja aamust herät hellarinkkei helinä.
Turvan takan mää oli sillonki, ko Hiltan, taik Anteron kans lährin ulos kotoverejäst. Ei siit asiast ikä mittäm puhut, mut molemmap pitiväm minust hyvä huale, se ol iha sääkker paik. Monek kerra ole jälkkempäi ajatel, kui suur merkitys olika sil asial, et muul ol vanhemppi sisaruksi. Heijä selkäs takan mää sain ol turvas ja suajas. Se saman turva mää tunne viäl tänäkim päevän.
(Yht ja toist 1999)
Siihe o hyvä herät...
Äit pistä pääs kamarin overaost:
- Kyllikki! Tuleks muun kansan kirkko?
TURVAN TAKAN
Koko lapsuuten mää sain elät turvan takan. Piän punane mök annoi lämmö ja suaja. Äit ja isä ahersiva aamust ehtosse. Heijä arkiste askarttes äänet tekivän niinko aera muun ympärillen. Sen takan ol hyvä ol ja elä. Ehtost sai nukku ruki hyrinä ja aamust herät hellarinkkei helinä.
Turvan takan mää oli sillonki, ko Hiltan, taik Anteron kans lährin ulos kotoverejäst. Ei siit asiast ikä mittäm puhut, mut molemmap pitiväm minust hyvä huale, se ol iha sääkker paik. Monek kerra ole jälkkempäi ajatel, kui suur merkitys olika sil asial, et muul ol vanhemppi sisaruksi. Heijä selkäs takan mää sain ol turvas ja suajas. Se saman turva mää tunne viäl tänäkim päevän.
(Yht ja toist 1999)