Puuvillatie

Joka vuosi turkkilaisen vuoristokylän kaikki asukkaat lähtevät poimimaan puuvillaa Tšukurovan tasangolle, koska vain siitä saaduin ansioin kylän köyhä väki pääsee ankaran talven läpi. Kemalin kerronnan pääkohteena ovat kahden yli-ikäisen vanhuksen mukana olosta aiheutuvat ylenmääräiset vaikeudet eräälle perhekunnalle matkan kestäessä. Ikäkulu hevonen, jonka selkään vanhukset on lastattu näet kuolee, ja hevosen kuolemasta poikaansa syyttävä isoäiti koituu ensin pahansisuisuuttaan ja sitten heikkouttaan varsinaiseksi ristiksi pojalle ja tämän perheelle. Matkan jännittävissä vaiheissa on traagisia ja tragikoomisia piirteitä, peräänantamatonta sitkeyttä ja pinnan alle kätkettyä yhteenkuuluvuuden lämpöä. Kemalille luonteenomaiseen tapaan alistetun ja köyhän kylänväen ja maanomistajien sekä heidän käskyläistensä kylänjohtajien välille on myös rakentumassa jo tässä ns. Puuvillatrilogian ensimmäisessä osassa yhteiskunnallisten vääryyksien oikaisemiseen tähtäävä vastakkainasettelu.