Sarastus

Meillä tähän asti tuntematon kreikkalainen Assimacopoulos (s. 1931) on kotimaassaan tunnettu sekä 14 romaanin tekijänä että näytelmäkirjailijana ja kulttuurivaikuttajana. Korkea aika siis saada suomeksi ainakin edustusnäyte. Ja siitäkin huolimatta, että tietää ja on lukenut Kreikan kansan kärsimyksistä toisen maailmansodan päivinä, tämä teos avasi ainakin minulle uudella tavalla elämyksellisen lähikokemisen tunteen kreikkalaisten perheiden sota-ajan todellisuuteen. Näkökulma on lapsuudesta sotavuosina murrosikään ehtivän pojan, ja tekijä pohtii loppuluvuissaan, eikö kenties kaikesta huolimatta tuo sota-ajan lapsien sukupolvi ollut viimeinen, joka osasi leikkiä ja iloita lapsen tavoin. Rauha ja vapaus, jota koko sota-ajan kaivattiin ja toivottiin, ei tuonutkaan mukanaan niiden uneksittua sisältöä, ajatuksen ja toiminnan todellista vapautta kansoille. Tyyliperinteeltään Assimacopoulos liittyy meillä jo tuttujen kreikkalaiskirjailijoiden määrittelemättömään hengenheimouteen, jossa elämän kauneus ja rumuus kuvastelevat rinta rinnan, ilo ja suru, ihmismielen jalous ja alhaisuus.