Pyykönen, Hilippa

Kirjailijan muu nimi

Pyykönen, Filip

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tekstinäyte

Ristivaarassa, Öllölän kylässä, eleli Pedri Shemeikka viimeiset vuosikymmenensä. Kotoani oli sinne kolmikilometrinen metsäpolku, joka kiipeili vaarojen rinteitä ja kulki yli solisevien purojen. Tämä matka oli tuttu, tuttavat perilläolijat. Usein vierailin Ristivaarassa ja gosti, vierailu, saattoi olla viikkokaudenkin pituinen.
Aamu- ja iltapuhteina avarassa pirtissä naiset kehräsivät, paistoivat piiraita. Miehet askartelivat puhdetöissä tai kisailivat voimaleikeissä. Dietto, Ukko-Pedri, oli sokea jo, mutta kutoi aikansa kuluksi verkkoa. Hän asusti omassa nurkassaan, istuskeli mietteihinsä vaipuneena sänkynsä reunalla. Kun bunukka, lapsenlapsi, saapui tervehtimään diettoa, oli tämän tapana koettaa päälakea ja ihmetellä: ylen äijän on toas Hilippa kasvat – vaikka viimeisestä mittauksesta olisikin kulunut vain pari päivää. Dietto tiesi, mikä oli mieleen miehenalulle, jota sanottiin Pieneksi-Hilipaksi.

Pedri oli harvinaisen juro ja itseensä sulkeutunut. Mahdollisesti hän oli nuorena ollut ”huima brihatšu” kuten muutkin, mutta lähes sadan vuoden taival karussa erämaassa, monine henkisine kokemuksineen kovettaa miehen, kuten aika kelottaa kuivaksi vanhan hongan, joka sekin heilui nuorena kaikissa tuulissa.

[Suurta riistaa ja pientä : metsästystarinoita Karjalan saloilta, s.5-6. Gummerus 1938]