Lehikoinen, Anne-Mau
Elämäkertatietoa
Syntynyt: 1955 Kaskisissa, asuu Turussa
Opinnot: kielenkääntäjä
Ammatti: tiedottaja
Harrastukset: lukeminen ja ihmettely
Opinnot: kielenkääntäjä
Ammatti: tiedottaja
Harrastukset: lukeminen ja ihmettely
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana antologiassa
Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa. Huonon kirjallisuuden seuran antologia. Like 2000
Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa. Huonon kirjallisuuden seuran antologia. Like 2000
Tekstinäyte
Alku lastenkirjaan Sikuriinan salaisuudet:
Tilulilulei
Että jollain pitääkin olla tällainen nimi: Sikuriina Selma Anastasia Toropainen. Oikeastaan tuo Toropainen on pahin. Se kuulostaa heti niin suomalaiselta, että kaikki arvaavat, etten ole mitään hienoa sukua. Kun tulen isoksi aion valita mieheni sukunimen perusteella, se on nyt päätetty. Joku de Mello tai Potter tai edes Sandström voisi olla hyvä.
Meidän luokalla ei ole ketään sopivaa. Tällä hetkellä. Ja arvaan kyllä, että äiti on sitä mieltä, ettei omaa sukunimeä kannata vaihtaa, kun menee naimisiin. Mutta niin olen ajatellut, että kun minä menen naimisiin, minä en kysy meidän äidiltä mitään. Äiti saa itse mennä naimisiin jos haluaa. Uudestaan.
Piirrän tähän viereen kuvan hääpuvustani. Haluan, että se on vaaleanpunainen ja että siinä on paljon pieniä nappeja ja pitsejä. Jos se mies haluaa jonkun toisenlaisen, niin sehän on sen asia. Laittakoon itse millaisen puvun haluaa, kun ei vain sellaista kuin isällä oli silloin kun käytiin Kyllikki-tädin syntymäpäivillä. Se oli kamala, kun siinä oli niitä raitoja. Se ei yhtään sopinut isälle ja sen huomasi siitäkin, että isä kiemurteli kauheasti. Äiti väitti, että se johtui siitä, kun siellä oli niin paljon äidin sukulaisia, mutta minä epäilen kuitenkin sitä pukua.
Niin, jos minä joskus menen naimisiin, se hääpuku on tällainen.
Kun meidän perhettä seuraa, niin täytyy kyllä sanoa, ettei valtavasti tee mieli naimisiin. Äiti ja isä yrittivät olla ja eihän siitä mitään tullut. Tai no, tuli siitä tietenkin Iiris-Lilja ja minä, ettei se täysin hukkaan mennyt. Mutta jotenkin sitä on jo tottunut elämään näin, äidin, Iiris-Liljan ja Ericin kanssa. Miksi lähtisin muualle asumaan?
Eric tuli meille silloin, kun äiti ajatteli, että hän haluaa auttaa maailman lapsia. Eric oli ihan pieni vauva ja hänet haettiin kaukaa tänne Suomeen. Isä luuli silloin vielä, että hän asuisi aina meidän kanssa, muttei sitten asunutkaan kauaa. Isä ja äiti erosivat. Eric on nyt kuitenkin ihan suomalainen, vaikkei syntynytkään Suomessa. Jos ajatellaan päiväkodin Tumpulat-ryhmääkin, niin Eric puhuu parhaiten kaikista 4-vuotiaista. Ainakin minun mielestäni.
Kerran bussissa yksi setä sanoi, että kappas poikaa, kun osaa hyvin suomea, vaikka on ihan musta. Iiris-Lilja suuttui ja sanoi sille sedälle, ettei puhuminen ole ihonväristä kiinni. Äiti sanoi kotona, että se oli hyvin vastattu. Eikä se setäkään sitten sanonut muuta, onneksi.
Joskus ihmiset kyllä tuijottavat kauheasti, kun ollaan Ericin kanssa kaupungilla. Ja joskus joku sanoo jotain tosi ilkeää, mutta en halua puhua siitä. Onneksi Eric on sellainen, että se enimmäkseen nauraa vaan, eikä paljon välitä muiden sanomisista.
Minun tekee taas mieli piirtää tähän kuva. Piirrän meidän perheen, joka asuu meillä kotona: Iiris-Lilja eli Irkku 17 vuotta, äiti 38 vuotta, Sikuriina eli minä, melkein 10 vuotta ja Eric 4 vuotta.
Tilulilulei
Että jollain pitääkin olla tällainen nimi: Sikuriina Selma Anastasia Toropainen. Oikeastaan tuo Toropainen on pahin. Se kuulostaa heti niin suomalaiselta, että kaikki arvaavat, etten ole mitään hienoa sukua. Kun tulen isoksi aion valita mieheni sukunimen perusteella, se on nyt päätetty. Joku de Mello tai Potter tai edes Sandström voisi olla hyvä.
Meidän luokalla ei ole ketään sopivaa. Tällä hetkellä. Ja arvaan kyllä, että äiti on sitä mieltä, ettei omaa sukunimeä kannata vaihtaa, kun menee naimisiin. Mutta niin olen ajatellut, että kun minä menen naimisiin, minä en kysy meidän äidiltä mitään. Äiti saa itse mennä naimisiin jos haluaa. Uudestaan.
Piirrän tähän viereen kuvan hääpuvustani. Haluan, että se on vaaleanpunainen ja että siinä on paljon pieniä nappeja ja pitsejä. Jos se mies haluaa jonkun toisenlaisen, niin sehän on sen asia. Laittakoon itse millaisen puvun haluaa, kun ei vain sellaista kuin isällä oli silloin kun käytiin Kyllikki-tädin syntymäpäivillä. Se oli kamala, kun siinä oli niitä raitoja. Se ei yhtään sopinut isälle ja sen huomasi siitäkin, että isä kiemurteli kauheasti. Äiti väitti, että se johtui siitä, kun siellä oli niin paljon äidin sukulaisia, mutta minä epäilen kuitenkin sitä pukua.
Niin, jos minä joskus menen naimisiin, se hääpuku on tällainen.
Kun meidän perhettä seuraa, niin täytyy kyllä sanoa, ettei valtavasti tee mieli naimisiin. Äiti ja isä yrittivät olla ja eihän siitä mitään tullut. Tai no, tuli siitä tietenkin Iiris-Lilja ja minä, ettei se täysin hukkaan mennyt. Mutta jotenkin sitä on jo tottunut elämään näin, äidin, Iiris-Liljan ja Ericin kanssa. Miksi lähtisin muualle asumaan?
Eric tuli meille silloin, kun äiti ajatteli, että hän haluaa auttaa maailman lapsia. Eric oli ihan pieni vauva ja hänet haettiin kaukaa tänne Suomeen. Isä luuli silloin vielä, että hän asuisi aina meidän kanssa, muttei sitten asunutkaan kauaa. Isä ja äiti erosivat. Eric on nyt kuitenkin ihan suomalainen, vaikkei syntynytkään Suomessa. Jos ajatellaan päiväkodin Tumpulat-ryhmääkin, niin Eric puhuu parhaiten kaikista 4-vuotiaista. Ainakin minun mielestäni.
Kerran bussissa yksi setä sanoi, että kappas poikaa, kun osaa hyvin suomea, vaikka on ihan musta. Iiris-Lilja suuttui ja sanoi sille sedälle, ettei puhuminen ole ihonväristä kiinni. Äiti sanoi kotona, että se oli hyvin vastattu. Eikä se setäkään sitten sanonut muuta, onneksi.
Joskus ihmiset kyllä tuijottavat kauheasti, kun ollaan Ericin kanssa kaupungilla. Ja joskus joku sanoo jotain tosi ilkeää, mutta en halua puhua siitä. Onneksi Eric on sellainen, että se enimmäkseen nauraa vaan, eikä paljon välitä muiden sanomisista.
Minun tekee taas mieli piirtää tähän kuva. Piirrän meidän perheen, joka asuu meillä kotona: Iiris-Lilja eli Irkku 17 vuotta, äiti 38 vuotta, Sikuriina eli minä, melkein 10 vuotta ja Eric 4 vuotta.
Lähteitä ja viittauksia