Parkko, Tommi
Elämäkertatietoa
Vuonna 1969 syntynyt runoilija ja Nihil Interitin kustantaja Tommi Parkko on toimittaja ja kirjoittajakouluttaja. Hän on toiminut myös Varsinais-Suomen taidetoimikunnassa läänintaiteilijana.
Parkko kiinnostui runoista murrosiässä. “Aloin miettiä asioita ja kirjoittaa runoja. Jäin kiinni niihin,” Parkko kertoo ja toteaa runon olevan itselleen väline, jota haluaa käyttää.
“Runossa on omat heikkoutensa, mutta runo itsessään on kiinnostava. Menestys on motivoinut jatkamaan. Kun perustimme Nihil Interit -yhdistyksen jouduin aktiivisesti ottamaan kantaa runoihin. Elämässänikin kaikki sivuaa runoa; olen tekemisissä paljon runouden kanssa työskentelevien kanssa,” Parkko selvittää.
Kysymykseen miten runoilija Tommi Parkko työskentelee, hän vastaa: “En tavoittele inspiraatiota. Mietin aiheita, mistä voisin kirjoittaa. Itse kirjoitustyö on puurtamista, löytyneiden kiintopisteiden yhdistämistä. En usko inspiroitumiseen. Rakennan runoni palasista. Minulla on mosaiikkimainen tapa tehdä runoja,” hän kuvailee. (Irma Arffman, Unikankare)
Lukukeskus
---
"Ajan intomielisesti runouden asiaa eteenpäin. Kirjoitan itse harvakseltaan runoja, julkaisen käännöskirjallisuutta Nihil Interitin kautta, toimitan ja annan palautetta monille runoilijoille. Myös opetan mm. Turun yliopiston Luovan kirjoittamisen oppiaineessa lyriikkaa.
Vantaalla olen asunut kauan aikaa. Olen myös ollut töissä Vantaan kaupunginkirjastossa lukuisia vuosia."
- Tommi Parkko 2004
toimet:
työskennellyt mm. Vantaan kaupunginkirjastossa sekä Suomen Viro-instituutissa
työskennellyt kustantajana Kustannusliike Nihil Interitissä
Runoyhdistys Nihil Interit ry:n perustajajäsen
Varsinais-Suomen taidetoimikunnassa kirjallisuuden läänintaiteilijana 2001-2004
järjestänyt lukuisia tilaisuuksia ja tapahtumia
toimii kirjoittajakouluttajana
omien runokirjojen lisäksi toimittanut useita teoksia
runoja julkaistu useissa kirjallisuuslehdissä sekä antologioissa
Tommi Parkon runoja on käännetty mm. hepreaksi, latviaksi, venäjäksi, englanniksi, ruotsiksi ja viroksi.
opinnot:
opiskellut teoreettista filosofiaa, estetiikkaa ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja informaatiotutkimusta Tampereen yliopistossa
palkinnot:
Kivipää-palkinto 2000
Parkko kiinnostui runoista murrosiässä. “Aloin miettiä asioita ja kirjoittaa runoja. Jäin kiinni niihin,” Parkko kertoo ja toteaa runon olevan itselleen väline, jota haluaa käyttää.
“Runossa on omat heikkoutensa, mutta runo itsessään on kiinnostava. Menestys on motivoinut jatkamaan. Kun perustimme Nihil Interit -yhdistyksen jouduin aktiivisesti ottamaan kantaa runoihin. Elämässänikin kaikki sivuaa runoa; olen tekemisissä paljon runouden kanssa työskentelevien kanssa,” Parkko selvittää.
Kysymykseen miten runoilija Tommi Parkko työskentelee, hän vastaa: “En tavoittele inspiraatiota. Mietin aiheita, mistä voisin kirjoittaa. Itse kirjoitustyö on puurtamista, löytyneiden kiintopisteiden yhdistämistä. En usko inspiroitumiseen. Rakennan runoni palasista. Minulla on mosaiikkimainen tapa tehdä runoja,” hän kuvailee. (Irma Arffman, Unikankare)
Lukukeskus
---
"Ajan intomielisesti runouden asiaa eteenpäin. Kirjoitan itse harvakseltaan runoja, julkaisen käännöskirjallisuutta Nihil Interitin kautta, toimitan ja annan palautetta monille runoilijoille. Myös opetan mm. Turun yliopiston Luovan kirjoittamisen oppiaineessa lyriikkaa.
Vantaalla olen asunut kauan aikaa. Olen myös ollut töissä Vantaan kaupunginkirjastossa lukuisia vuosia."
- Tommi Parkko 2004
toimet:
työskennellyt mm. Vantaan kaupunginkirjastossa sekä Suomen Viro-instituutissa
työskennellyt kustantajana Kustannusliike Nihil Interitissä
Runoyhdistys Nihil Interit ry:n perustajajäsen
Varsinais-Suomen taidetoimikunnassa kirjallisuuden läänintaiteilijana 2001-2004
järjestänyt lukuisia tilaisuuksia ja tapahtumia
toimii kirjoittajakouluttajana
omien runokirjojen lisäksi toimittanut useita teoksia
runoja julkaistu useissa kirjallisuuslehdissä sekä antologioissa
Tommi Parkon runoja on käännetty mm. hepreaksi, latviaksi, venäjäksi, englanniksi, ruotsiksi ja viroksi.
opinnot:
opiskellut teoreettista filosofiaa, estetiikkaa ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja informaatiotutkimusta Tampereen yliopistossa
palkinnot:
Kivipää-palkinto 2000
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana antologiassa Kuka puhuu : kaksitoista runoilijaa Suomesta ja Venäjältä (Atena 1997, toim. Jukka Mallinen)
Runo ja ääni : turkulaisen runouden äänite (Savukeidas 2002)
Kirjoita runo! Opas aloittelevalle runoilijalle (Avain 2011)
Runo ja ääni : turkulaisen runouden äänite (Savukeidas 2002)
Kirjoita runo! Opas aloittelevalle runoilijalle (Avain 2011)
Runouden ilmiöitä (Avain 2012)
Tekstinäyte
Lasi voi olla likainen
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kolme tuntia merellä, hidas huojunta kuin tietynlainen
psykoosi. Planktonia ei ole näissä vesissä, hetulavalaiden
armadat välttävät rikkinäisen saariston
matalat rannat.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Nainen odottaa sairaalassa,
lapsen sydämenlyönnit ovat vaisuja, kuumeisen kissan askelia.
Aallot lyövät ilman vettä, millimetripaperille.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
keskitysleirin ohuine raajoineen.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Luen kertomuksia haaksirikoista, meren raivosta. Uskon
että laiva karahtaa pohjaan kolmekymmenen metrin
pudotuksesta. Laiva ei uppoa niin kauan
kun vesi pysyy sen rungon ulkopuolella.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Merta ei hävitä mikään. Se ei pala. Se ei haihdu. Se
ei putoa valkoisena jauhona seiniltä. Aurinko ei lainaa
kenellekään mitään. Yö repii päivän vekselit ja sopimukset.
Talvi on kaupungin heikkoutta.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kahden kielen välillä, merellä, minulla on aikaa
ohittaa lukot ja vesijohdot, olla pelkäämättä kaivoa,
olla pelkäämättä kaupunkia joka on sisälläni.
(Sileäksi puhuttu, 2004)
Olen kirjoittanut tätä kauan, ensimmäinen valhe.//
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan. Puhunut mielettömästi puhelimessa,/
unesta jossa sinä saat lapsen. Kerrot unen jossa/
hampaan irtoaminen on kuolema. Jätän kertomatta//
kaipaan kosketusta, televisiolempi kaukosäätimellä ei riitä,/
tirkistely muiden elämään. Anteeksi, mahdolliseen elämään.//
Olen ihmetellyt miten sanot ei. Kuinka e ja i ovat kirjaimia, eivät ne/
tarkoita mitään. Olen oppinut sanoista niiden kovan pinnan, kuinka on/
vaiva johon on paljon lääkäreitä.//
Olen odotellut soittoasi perjantaiyönä kun olet syömässä/
miehesi kanssa. Lukenut itsestäni kirjasta, käynyt ulkona/
muiden naisten kanssa. Pettänyt niin paljon//
kadun kivetkin liikkuvat jalkojeni alla.
(Teoksesta Sileäksi puhuttu, Tammi 2004)
lapsen sydämenlyönnit ovat vaisuja, kuumeisen kissan askelia.
Aallot lyövät ilman vettä, millimetripaperille.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
keskitysleirin ohuine raajoineen.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Luen kertomuksia haaksirikoista, meren raivosta. Uskon
että laiva karahtaa pohjaan kolmekymmenen metrin
pudotuksesta. Laiva ei uppoa niin kauan
kun vesi pysyy sen rungon ulkopuolella.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Merta ei hävitä mikään. Se ei pala. Se ei haihdu. Se
ei putoa valkoisena jauhona seiniltä. Aurinko ei lainaa
kenellekään mitään. Yö repii päivän vekselit ja sopimukset.
Talvi on kaupungin heikkoutta.
Lasi voi olla likainen, tai näen maan.
Kahden kielen välillä, merellä, minulla on aikaa
ohittaa lukot ja vesijohdot, olla pelkäämättä kaivoa,
olla pelkäämättä kaupunkia joka on sisälläni.
(Sileäksi puhuttu, 2004)
Olen kirjoittanut tätä kauan, ensimmäinen valhe.//
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan. Puhunut mielettömästi puhelimessa,/
unesta jossa sinä saat lapsen. Kerrot unen jossa/
hampaan irtoaminen on kuolema. Jätän kertomatta//
kaipaan kosketusta, televisiolempi kaukosäätimellä ei riitä,/
tirkistely muiden elämään. Anteeksi, mahdolliseen elämään.//
Olen ihmetellyt miten sanot ei. Kuinka e ja i ovat kirjaimia, eivät ne/
tarkoita mitään. Olen oppinut sanoista niiden kovan pinnan, kuinka on/
vaiva johon on paljon lääkäreitä.//
Olen odotellut soittoasi perjantaiyönä kun olet syömässä/
miehesi kanssa. Lukenut itsestäni kirjasta, käynyt ulkona/
muiden naisten kanssa. Pettänyt niin paljon//
kadun kivetkin liikkuvat jalkojeni alla.
(Teoksesta Sileäksi puhuttu, Tammi 2004)
Lähteitä ja viittauksia