Eronen, Risto
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuvaaja: Veikko Somerpuro / WSOY
Elämäkertatietoa
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 2002
Kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynä 2004
Vuoden Kiila -palkinto tv-sarjan Maailma Sanojen Vankina tekijäryhmälle 1995
Ura:
Yo Joensuun yhteiskoulun lukio 1982
YTM Tampereen yliopisto (tiedotusoppi)
Toiminut mm. teurastajan apulaisena, lautapoikana, jääkaapintäyttäjänä, opettajana, toimittajana, tutkijana, mediakriitikkona, työttömänä ja virkamiehenä.
MAKUASIOITA:
Mielikirja on Jouko Turkan Aiheita tai Nikolai Gogolin Kuolleet Sielut, runoteos Marjo Isopahkalan & Mika Terhon Intohimon hullu huhtikuu tai Eino Leinon Helkavirsiä, elokuva Quentin Tarantinon Reservoir Dogs tai Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, teatteriesitys Ryhmäteatterin Don Juan (Ohj. Arto af Hällström) tai Kirjalijaliiton vuosikokous, rokkilyyrikko Heikki Salo (erit. Olkinainen) tai Jim Morrison sekä kirjallisuuskriitikko Toini Havu.
Kirjailijayhdistys Ukrin Vuoden kynä 2004
Vuoden Kiila -palkinto tv-sarjan Maailma Sanojen Vankina tekijäryhmälle 1995
Ura:
Yo Joensuun yhteiskoulun lukio 1982
YTM Tampereen yliopisto (tiedotusoppi)
Toiminut mm. teurastajan apulaisena, lautapoikana, jääkaapintäyttäjänä, opettajana, toimittajana, tutkijana, mediakriitikkona, työttömänä ja virkamiehenä.
MAKUASIOITA:
Mielikirja on Jouko Turkan Aiheita tai Nikolai Gogolin Kuolleet Sielut, runoteos Marjo Isopahkalan & Mika Terhon Intohimon hullu huhtikuu tai Eino Leinon Helkavirsiä, elokuva Quentin Tarantinon Reservoir Dogs tai Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, teatteriesitys Ryhmäteatterin Don Juan (Ohj. Arto af Hällström) tai Kirjalijaliiton vuosikokous, rokkilyyrikko Heikki Salo (erit. Olkinainen) tai Jim Morrison sekä kirjallisuuskriitikko Toini Havu.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Humala / kirjoitus teoksessa Yhdet vielä : baarikärpäset kertovat. Like 2005
Tekstinäyte
Työ kosketti, säpsähdin. Mitä ihmettä, eihän sen pitäisi. Yleensä taputtelin pintaa rutiinilla, nyt aloin työskennellä enemmän kuin oli välttämätöntä. Mistä äkkinäinen tarmonpuuska tuli, sitä en osaa selittää. Mitään isoa tahtoa, tietoista päätöstä siinä ei ollut takana. En päättänyt alkaa paiskia hommia tosissani mutta paiskin kuitenkin, ja intohimoisesti.
Niin, oli töissä Kanavalla, joka oli tv-kanava. Kanava sijaitsi kanavan rannassa, siitä se nimensä sai. Kun yhteys oli tuo, niin ei kai meiltä, henkilökunnalta, voinut erityistä luovuutta tai yritystä vaatia.
Tarkkailin itseäni kuin kärpänen katosta. Se kärpänen oli tv-toimittaja Kristian Puro, joka ei turhaan hötkyillyt, ja jos hötkyili, hötkyili juuri turhaan. Nyt siellä kärpäsen alla työhuoneessa oli energisten liikkeidensä sisällä, läsnä olevana ja tarmoa täynnä toinen hahmo mutta kuitenkin minä. Olin lukenut juttuja, että tällaisia itsestään irtaantumisen kokemuksia oli ollut joillakin julkisuuden henkilöillä elämän kriittisissä pisteissä, esimerkiksi Vesa-Matti Loirilla kun sen jalka katkesi jalkapallomaalivahtina ja luuydin sotkeentui vereen, ja kuolema kolkutteli.
Jotain suurta oli tapahtumassa, ja tällä kertaa minulle, jonka elämä oli ollut yhtä ponttilautaa viimeiset vuodet. (Tehän tiedätte ajan sen jälkeen, kun elämä saa perheestä ja asuntovelasta sinettinsä, on vain kuolemista vaille valmis.) Tunne oli kuin heräämistä johonkin, jonka luuli jo unohtaneensa ja jota piti tärkeänä.
[Työn rakastaja. WSOY 2004, s. 9-10]
Niin, oli töissä Kanavalla, joka oli tv-kanava. Kanava sijaitsi kanavan rannassa, siitä se nimensä sai. Kun yhteys oli tuo, niin ei kai meiltä, henkilökunnalta, voinut erityistä luovuutta tai yritystä vaatia.
Tarkkailin itseäni kuin kärpänen katosta. Se kärpänen oli tv-toimittaja Kristian Puro, joka ei turhaan hötkyillyt, ja jos hötkyili, hötkyili juuri turhaan. Nyt siellä kärpäsen alla työhuoneessa oli energisten liikkeidensä sisällä, läsnä olevana ja tarmoa täynnä toinen hahmo mutta kuitenkin minä. Olin lukenut juttuja, että tällaisia itsestään irtaantumisen kokemuksia oli ollut joillakin julkisuuden henkilöillä elämän kriittisissä pisteissä, esimerkiksi Vesa-Matti Loirilla kun sen jalka katkesi jalkapallomaalivahtina ja luuydin sotkeentui vereen, ja kuolema kolkutteli.
Jotain suurta oli tapahtumassa, ja tällä kertaa minulle, jonka elämä oli ollut yhtä ponttilautaa viimeiset vuodet. (Tehän tiedätte ajan sen jälkeen, kun elämä saa perheestä ja asuntovelasta sinettinsä, on vain kuolemista vaille valmis.) Tunne oli kuin heräämistä johonkin, jonka luuli jo unohtaneensa ja jota piti tärkeänä.
[Työn rakastaja. WSOY 2004, s. 9-10]
Lähteitä ja viittauksia