Rydberg, Kaisu-Mirjami
Elämäkertatietoa
Yo Porin tyttölyseo 1923
Toimittaja
Kansankulttuurin kirjallinen johtaja
Kansanedustaja 1939-41, 1944-48
Toimittaja
Kansankulttuurin kirjallinen johtaja
Kansanedustaja 1939-41, 1944-48
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runoja ilmestynyt Kiilan albumeissa 1937, 1938, 1940, 1944, 1948
Tekstinäyte
Kylä-Hyrkin Toivo kävi kansakoulua, kun Kuun koululle saapui tarkastaja, joka pani lapset vastaamaan kummallisiin kysymyksiin.
Kukaan ei osannut vastata, miksi Jumala loi maailman.
Kun tarkastaja kysyi: "Miksi Jumala loi ihmisen?" lapset eivät rohjenneet vastata siihenkään, vaikka yksi muisteli, että omaksi kuvakseen, ja toinen, että hän lisääntyisi ja täyttäisi maan.
Kukaan ei osannut vastata, miksi Jumala loi maailman.
Kun tarkastaja kysyi: "Miksi Jumala loi ihmisen?" lapset eivät rohjenneet vastata siihenkään, vaikka yksi muisteli, että omaksi kuvakseen, ja toinen, että hän lisääntyisi ja täyttäisi maan.
"Noooo, mutta mikä on ihmisen elämän t a r k o i t u s ?" tiukkasi tarkastaja ja sattui silmälasiensa ylitse katsahtamaan Kylä-Hyrkin Toivoon päin. Silloin Toivo viittasi ja vastasi häkeltelemättä:
"Että katsoo eteensä ja pitää kiinni talon omasta."
Tämän Toivo oli oppinut äidiltään. Se oli Parpaara Kylä-Hyrkin elämänfilosofian ydin, joka käytäntöön sovellettuna voitiin ilmaista runomitallakin:
Oikein ja väärin
kokoon kääri.
*
Parpaara oli laiha ja pitkänenäinen jo siihen aikaan, kun hänet tuotiin emännäksi Kylä-Hyrkin Hermannille. Ei hänellä ollut hivenen vertaa harhaluuloja, että niin olisi tapahtunut muun kuin hyvän metsäpalstan, kahdentoista lehmän, kahdeksan vaatearkun, salin kaluston, kirkkoreen ja kahden hevosen takia, jotka hän toi myötäjäisinään Kylä-Hyrkkiin. Tulopuolelle oli lisäksi laskettu toivo (joka aikanaan toteutui), että Parpaaran kotitalon toinen perijä, sairaalloinen veli, kuolisi naimattomana, jolloin Parpaara saisi loputkin.
Näin Parpaara käsitti alusta lähtien elämäntehtäväkseen perillisten synnyttämisen Kylä-Hyrkkiin ja Kylä-Hyrkin omaisuuden kartuttamisen.
Kun kävi selville, että Hermannista oli etupäässä apua elämäntehtävän ensinmainitun osan täyttämisessä, omaisuuden kartuttaminen jäi miltei kokonaan Parpaaran hoteisiin. Parpaara arveli, että ajelkoon Hermanni kuntakokouksissa, lautakunnissa ja esikunnissa, koska isäntäihminen niissä selviää vähäiselläkin älynlahjalla ja tuottaa kunniaa talolle, mutta älköön sekaantuko rahanarvoisiin papereihin kysymättä emännältään.
Eikä Hermanni sekaantunutkaan. Niin rahanhaistava nenä oli Parpaaralla, että milloin Hermanni piirteli nimensä kauppa- tai velkakirjoihin, raha oli aina liikkeellä taloon päin eikä talosta pois.
Kuussa on yhä hokemia, jotka säilyttävät muistoa Parpaara Kylä-Hyrkin emännyyden ja isännyyden ajoista:
"Lihaa nämät on, sano Iso-Eemeli, kun Parpaaran talkkunasta toukkia poimi."
"Kymmenen penniä litra, kun se on meitin maalta, sano Kylä-Hyrkin Parpaara jokivedestä." (Toisinto: "Älä Kylä-Hyrkin lähteestä juo, emäntä perii maksua.") .
"Sill' on rahanvainu kuin Kylä-Hyrkin Parpaaralla."
"Seurankipee elikkokin on, sano Parpaara." (Toisinto: "Hauskempi sillä on meitin karjassa." Tapauksista, jolloin Kylä-Hyrkkiin vietiin maksamattomista laitumenvuokrista mökkiläisen ainoa lehmä.)
"Välipohjat kuin Parpaaran litranmitassa."
"Syntiä köyhän koreilu", sano Parpaara, kun jauhokilosta Matin Santralta pääsilkin otti. (Nälkäkesältä 1918.)
(Ote pakinasta Köyhän täytyy olla nöyrä; Kuussa 1952)
"Että katsoo eteensä ja pitää kiinni talon omasta."
Tämän Toivo oli oppinut äidiltään. Se oli Parpaara Kylä-Hyrkin elämänfilosofian ydin, joka käytäntöön sovellettuna voitiin ilmaista runomitallakin:
Oikein ja väärin
kokoon kääri.
*
Parpaara oli laiha ja pitkänenäinen jo siihen aikaan, kun hänet tuotiin emännäksi Kylä-Hyrkin Hermannille. Ei hänellä ollut hivenen vertaa harhaluuloja, että niin olisi tapahtunut muun kuin hyvän metsäpalstan, kahdentoista lehmän, kahdeksan vaatearkun, salin kaluston, kirkkoreen ja kahden hevosen takia, jotka hän toi myötäjäisinään Kylä-Hyrkkiin. Tulopuolelle oli lisäksi laskettu toivo (joka aikanaan toteutui), että Parpaaran kotitalon toinen perijä, sairaalloinen veli, kuolisi naimattomana, jolloin Parpaara saisi loputkin.
Näin Parpaara käsitti alusta lähtien elämäntehtäväkseen perillisten synnyttämisen Kylä-Hyrkkiin ja Kylä-Hyrkin omaisuuden kartuttamisen.
Kun kävi selville, että Hermannista oli etupäässä apua elämäntehtävän ensinmainitun osan täyttämisessä, omaisuuden kartuttaminen jäi miltei kokonaan Parpaaran hoteisiin. Parpaara arveli, että ajelkoon Hermanni kuntakokouksissa, lautakunnissa ja esikunnissa, koska isäntäihminen niissä selviää vähäiselläkin älynlahjalla ja tuottaa kunniaa talolle, mutta älköön sekaantuko rahanarvoisiin papereihin kysymättä emännältään.
Eikä Hermanni sekaantunutkaan. Niin rahanhaistava nenä oli Parpaaralla, että milloin Hermanni piirteli nimensä kauppa- tai velkakirjoihin, raha oli aina liikkeellä taloon päin eikä talosta pois.
Kuussa on yhä hokemia, jotka säilyttävät muistoa Parpaara Kylä-Hyrkin emännyyden ja isännyyden ajoista:
"Lihaa nämät on, sano Iso-Eemeli, kun Parpaaran talkkunasta toukkia poimi."
"Kymmenen penniä litra, kun se on meitin maalta, sano Kylä-Hyrkin Parpaara jokivedestä." (Toisinto: "Älä Kylä-Hyrkin lähteestä juo, emäntä perii maksua.") .
"Sill' on rahanvainu kuin Kylä-Hyrkin Parpaaralla."
"Seurankipee elikkokin on, sano Parpaara." (Toisinto: "Hauskempi sillä on meitin karjassa." Tapauksista, jolloin Kylä-Hyrkkiin vietiin maksamattomista laitumenvuokrista mökkiläisen ainoa lehmä.)
"Välipohjat kuin Parpaaran litranmitassa."
"Syntiä köyhän koreilu", sano Parpaara, kun jauhokilosta Matin Santralta pääsilkin otti. (Nälkäkesältä 1918.)
(Ote pakinasta Köyhän täytyy olla nöyrä; Kuussa 1952)
Lähteitä ja viittauksia
Palmgren, Raoul: Kapinalliset kynät 2. WSOY 1984, s. 286-289
Palmgren, Raoul: Kapinalliset kynät 3. WSOY 1984, s. 121-125
Suomen kansallisbiografia 8. SKS 2006