Salomaa, Sauli

Yritän teksteissäni olla aina ihmisen puolella, vaikka se tuntuukin kliseiseltä. Maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, että pienen yksilön tarpeet ovat yhä syvenevässä kriisissä. Olipa tekstini runoa tai proosaa, lähtökohtani ovat aina oikeissa persoonissa ja aforismini tästä päivästä liikuteltavissa kehyksissä. Suoraan sanomisen taito mutkan kautta vaatii rohkeutta.

- - -

Sauli Salomaa on tamperelainen kirjoittaja. Aikaisemmin häneltä on julkaistu viisi runoteosta sekä aforismikokoelma Järkäle (Tampereen aforismiyhdistys, 2014). Salomaa toimii Tammerkynä ry:n puheenjohtajana ja on käynyt Viita-akatemian kolmivuotisen kirjoittajakoulutuksen. Hänen tekstejään on palkittu kirjoituskilpailuissa sekä julkaistu useissa antologioissa. Kyyti on Salomaan ensimmäinen proosateos.

(Sanasato, 2015)

Luottamustehtävät:

Puheenjohtaja, Tammerkynä ry
Jäsenyys, Pirkkalaiskirjailijat ry

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Musta hevonen, Tampereen aforismiyhdistys 2018
Naapurin tytsy, Väyläkirjat 2022

Tekstinäyte

Viimeinen seisokki (raapale)

Juhlimme rypistyneen ihomme jäähyväisiä, jännittynyttä ilmaa. Hämärä valahtaa ajattomuuteen. Varjomme haihtuvat kuormasta vuodenajoista ahavoituneina. Nouset kolisten hajareisin päälleni. Olemattomat lihakset eivät jaksaisi mielihaluja. Pääsi koskettaa rintalastaani, jonka luut törröttävät kuin rystyset. Joskus pamppaili nuolella puhkaistu sydän. Kömpelönä painaudut laverille. Nousen päällesi. Laskeudun kyynärpäiden varaan yhdeksi hitaalla terävällä työnnöllä. Nostan käteni kuihtuneille kasvoillesi, kadonneisiin silmiisi. Taivutan niskaasi, hamuan kallosi juurta. Lantioni liike kiihtyy, kunnes pusken viimeisen rajan yli valkoiseen tyhjyyteen hitaina sekunteina. Kaikki ohi, rojahdan. Palaat autiossa katseessasi lämpö. Sormesi harhailevat luuni reikiä. Kuvittelen hymysi. Suukotat otsaluutani. Käperryt selin ja kolistelen käsivarteni ympärillesi. Peitän silmäsi aukot ja uppoamme molemmat mustaan suohon. (Kosmoskynä 1/2021)