Janhila, Jaana
Elämäkertatietoa
Jaana Janhila on proosaisti ja lyyrikko, tutkija ja tietokirjailija. Hän on julkaissut kaunokirjallisten teosten lisäksi historiikkeja, artikkeleita ja kuvateoksia yksin ja yhdessä toisten kanssa, ja hän on toimittanut kirjoja eri aloilta. Lisäksi Janhila on laatinut käsikirjoituksen eräisiin sosiaali- ja terveysministeriön opetusvideoihin, kirjoittanut lehtiin pakinoita, artikkeleja sekä kirja- ja teatteriarvosteluja ja ollut tiedotus- ja mainosalalla. Hän toimii vapaana kirjoittajana.
Janhila on tarkka ja oivaltava ilmaisija, jonka tyyli on kristallinkirkas. Pienoisproosan uudistajana hän on omailmeinen, lastenkirjailijana rikkaan fantasian käyttäjä ja elämäkertaromaanin kirjoittajana herkkävireinen.
Tietokirjoissaan Janhila hallitsee useita aihealueita ja tyylejä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Arja ja Jussi Jäppisen sekä Frans Toikkasen kanssa.
Itto ja valoton valtakunta on lastenkirja kaikenikäisille. Se ilahduttaa vinhalla kerronnalla, nokkelilla lausahduksilla ja kirjallisuuden eri lajityypeistä olevien ainesten reippaalla yhdistelyllä. Teos on fantasiakirjallisuutta, ja se on tekstienvälisessä yhteydessä klassikkojen kanssa Dantea myöten. Vauvan kanssa kertoo äitiydestä ja vanhemmuudesta lämpimästi ja tuoreesti.
Pienoisproosassaan Janhila on räväkkä ja rohkea. Teokset Viiltoja ja Tikkejä näyttävät arkiset asiat uusista kulmista, liioitellen ja outoina. Janhila kirjoittaa elämän pinnallisuudesta, median vallasta ja ihmissuhteista, ja novellien sävyjä ovat musta huumori, absurdius ja tragikoomisuus. Sanasto ja esitystapa myötäilevät kulloisenkin kertojan tarpeita. Novellien kummina on Rosa Liksom.
Ensimmäisen suomalaisen naislyyrikon Isa Aspin elämä on aiheena Janhilan näytelmässä, ja Aspin elämä on lähtökohtana myös herkkävireisessä romaanissa Perhostanssi.
Janhilan tietokirjoista on Sissisotaa kaukopartiossa saanut osakseen erityisen paljon huomiota. Se perustuu kaukopartio-osasto Marttinan sissien retkistä kertovaan, kadoksissa olleeseen aineistoon.
Katriina Kajannes
- - -
Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Laajavuoren Ratsukot ry
Palkinnot:
Einari Vuorelan seuran runokilpailun kunniamaininta 1998.
Laajavuoren Ratsukoiden seuramestaruus, senioreiden estemestaruus 2009.
Harrastukset:
kissat, ratsastus ja puutarhanhoito
Janhila on tarkka ja oivaltava ilmaisija, jonka tyyli on kristallinkirkas. Pienoisproosan uudistajana hän on omailmeinen, lastenkirjailijana rikkaan fantasian käyttäjä ja elämäkertaromaanin kirjoittajana herkkävireinen.
Tietokirjoissaan Janhila hallitsee useita aihealueita ja tyylejä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Arja ja Jussi Jäppisen sekä Frans Toikkasen kanssa.
Itto ja valoton valtakunta on lastenkirja kaikenikäisille. Se ilahduttaa vinhalla kerronnalla, nokkelilla lausahduksilla ja kirjallisuuden eri lajityypeistä olevien ainesten reippaalla yhdistelyllä. Teos on fantasiakirjallisuutta, ja se on tekstienvälisessä yhteydessä klassikkojen kanssa Dantea myöten. Vauvan kanssa kertoo äitiydestä ja vanhemmuudesta lämpimästi ja tuoreesti.
Pienoisproosassaan Janhila on räväkkä ja rohkea. Teokset Viiltoja ja Tikkejä näyttävät arkiset asiat uusista kulmista, liioitellen ja outoina. Janhila kirjoittaa elämän pinnallisuudesta, median vallasta ja ihmissuhteista, ja novellien sävyjä ovat musta huumori, absurdius ja tragikoomisuus. Sanasto ja esitystapa myötäilevät kulloisenkin kertojan tarpeita. Novellien kummina on Rosa Liksom.
Ensimmäisen suomalaisen naislyyrikon Isa Aspin elämä on aiheena Janhilan näytelmässä, ja Aspin elämä on lähtökohtana myös herkkävireisessä romaanissa Perhostanssi.
Janhilan tietokirjoista on Sissisotaa kaukopartiossa saanut osakseen erityisen paljon huomiota. Se perustuu kaukopartio-osasto Marttinan sissien retkistä kertovaan, kadoksissa olleeseen aineistoon.
Katriina Kajannes
- - -
Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Laajavuoren Ratsukot ry
Palkinnot:
Einari Vuorelan seuran runokilpailun kunniamaininta 1998.
Laajavuoren Ratsukoiden seuramestaruus, senioreiden estemestaruus 2009.
Harrastukset:
kissat, ratsastus ja puutarhanhoito
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tietokirjallisuus:
Kulttuurin Unkari (toim.). Atena 1991
Antologiat:
Kuumana kinosten alla (toim. Risto Urrio). Kopijyvä 2001.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].
Runo-kuvateokset, teksti:
Ole kissa, jos osaat (kuvat: Frans Toikkanen). Kopijyvä 1994.
Lilithin tarina (suunnittelu ja kuvat: Jussi Jäppinen). Atena 1995.
Tänä iltana me pojat soitamme teille musiikkia (veistokset: Arja Jäppinen, valokuvat: Jussi Jäppinen). 1996.
Unelmia kesäyössä : uutta suomalaista nukketaidetta = Summernight dreams : new Finnish doll art (tekstin toimitus, kirjatoimikunta: Katriina Haukkanen, valokuvat: Jussi Jäppinen). Minerva 2004.
Ollako vai eikö olla : Jyväskylän Rudolph Steiner -koulun 10. luokan runoja 1997 - 1998 (toim.) 1998.
Käsikirjoitukset:
Rankka päivä (opetusvideo). Sosiaali- ja terveysministeriö 1997.
Valtaa ilman väkivaltaa (opetusvideo). Sosiaali- ja terveysministeriö 1997.
Muu tuotanto:
Novelli "Az örökség" teoksessa Mókuskerék : [valikoima uusinta suomalaista novellistiikka, valinnut ja toim. Eliisa Pitkäsalo]. Szombathely, Unkari 2002. Alkuperäinen novelli "Perintö" ilmestynyt teoksessa Viiltoja.
Novelli "Myymälävaras" kokoelmasta Viiltoja oli kevään 2004 äidinkielen kokeen ylioppilastehtävänä (Ylioppilasaineita 2004. Äidinkielen opettajain liitto : Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004.)
Pakinoita ja artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin.
Vakituinen pakinoitsija Viikkonen-lehdessä 1987.
Vakituinen avustaja Suur-Keuruun Sanomissa 1987 - 1988 ja Keskisuomalaisessa 1998 - 1999
Kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja (Keskisuomalainen).
Freelancerina juttuja esim. harraste- ja aikakauslehtiin, ammatti- ja asialehtiin
Sarjakuvan Piimäkanisteri käsikirjoittaja. Ilmestynyt Kissa-lehdessä vuoden 1995 aikana.
Nuku aalto rauhaton. Monologi Isa Aspista. Jyväskylän yliopisto 2003.
Jyväskylän kaupungin esitekirjanen, käännökset: ruotsi, englanti, saksa, ranska, venäjä, kiina, japani. Jyväskylän kaupunki 2004.
Artikkeleita, video- ja multimediakäsikirjoituksia, kolumneja, jatkokertomuksia, sarjakuvia, satuja, novelleja ja kritiikkejä sanoma-, harraste-, ammatti- ja aikakauslehtiin vuodesta 1987.
Mainostekstejä, yritysesitteitä, verkkotekstejä yms. yrityksille ja yhteisöille.
Kulttuurin Unkari (toim.). Atena 1991
Antologiat:
Kuumana kinosten alla (toim. Risto Urrio). Kopijyvä 2001.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].
Runo-kuvateokset, teksti:
Ole kissa, jos osaat (kuvat: Frans Toikkanen). Kopijyvä 1994.
Lilithin tarina (suunnittelu ja kuvat: Jussi Jäppinen). Atena 1995.
Tänä iltana me pojat soitamme teille musiikkia (veistokset: Arja Jäppinen, valokuvat: Jussi Jäppinen). 1996.
Unelmia kesäyössä : uutta suomalaista nukketaidetta = Summernight dreams : new Finnish doll art (tekstin toimitus, kirjatoimikunta: Katriina Haukkanen, valokuvat: Jussi Jäppinen). Minerva 2004.
Ollako vai eikö olla : Jyväskylän Rudolph Steiner -koulun 10. luokan runoja 1997 - 1998 (toim.) 1998.
Käsikirjoitukset:
Rankka päivä (opetusvideo). Sosiaali- ja terveysministeriö 1997.
Valtaa ilman väkivaltaa (opetusvideo). Sosiaali- ja terveysministeriö 1997.
Muu tuotanto:
Novelli "Az örökség" teoksessa Mókuskerék : [valikoima uusinta suomalaista novellistiikka, valinnut ja toim. Eliisa Pitkäsalo]. Szombathely, Unkari 2002. Alkuperäinen novelli "Perintö" ilmestynyt teoksessa Viiltoja.
Novelli "Myymälävaras" kokoelmasta Viiltoja oli kevään 2004 äidinkielen kokeen ylioppilastehtävänä (Ylioppilasaineita 2004. Äidinkielen opettajain liitto : Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004.)
Pakinoita ja artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin.
Vakituinen pakinoitsija Viikkonen-lehdessä 1987.
Vakituinen avustaja Suur-Keuruun Sanomissa 1987 - 1988 ja Keskisuomalaisessa 1998 - 1999
Kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja (Keskisuomalainen).
Freelancerina juttuja esim. harraste- ja aikakauslehtiin, ammatti- ja asialehtiin
Sarjakuvan Piimäkanisteri käsikirjoittaja. Ilmestynyt Kissa-lehdessä vuoden 1995 aikana.
Nuku aalto rauhaton. Monologi Isa Aspista. Jyväskylän yliopisto 2003.
Jyväskylän kaupungin esitekirjanen, käännökset: ruotsi, englanti, saksa, ranska, venäjä, kiina, japani. Jyväskylän kaupunki 2004.
Artikkeleita, video- ja multimediakäsikirjoituksia, kolumneja, jatkokertomuksia, sarjakuvia, satuja, novelleja ja kritiikkejä sanoma-, harraste-, ammatti- ja aikakauslehtiin vuodesta 1987.
Mainostekstejä, yritysesitteitä, verkkotekstejä yms. yrityksille ja yhteisöille.
Tekstinäyte
Viime lauantaina olin kapakassa juomassa keskikaljaa. Pöydässäni istui kaksi naista, jotka esittelivät itsensä Varmaksi ja Lainaksi. He eivät tunteneet toisiaan entuudestaan enkä minä tuntenut heitä.
Muutaman tuopin jälkeen pöydässä vallitsi sisarellinen tunne. Laina halusi purkautua. Hän valitti työttömän kovaa osaa.
Muutaman tuopin jälkeen pöydässä vallitsi sisarellinen tunne. Laina halusi purkautua. Hän valitti työttömän kovaa osaa.
Varma kuunteli aikansa Lainaa ja kun tämä lopetti, hän alkoi kertoa omaa tarinaansa. Hänkin oli ollut työttömänä. Vieläpä erityisen vaikeana aikana. Mutta hän ei alistunut. Hän vihasi virkamiehiä ja kaavakkeita, eikä hän halunnut anoa keneltäkään yhtään mitään. Niinpä hän marssi työvoimatoimistoon ja sanoutui irti työttömyydestä.
Nyt Varmalla ei siis ollut juurikaan rahaa. Mutta hän taisteli eloonjäämisestään ja teki lujasti mitä tahansa työtä. Sillä tavalla hän sai vuokransa maksettua. Ruokaan raha ei riittänyt, joten Varma söi tuskin lainkaan. Hän ei käyttänyt vessapaperia vaan ilmaisjakelulehtiä. Hampaansa hän harjasi ruokasuolalla.
Hän sinnitteli.
Ja eräänä päivänä Varma sai töitä. Hän alkoi luoda uraa. Ura oli kuin jyrkkä ylämäki, mutta Varma jaksoi kiivetä, koska joka askeleella palkka nousi.
Laina ei millään ymmärtänyt Varman puhetta. Ei, vaikka Varma kertoi tarinansa seitsemäntoista kertaa.
Lopulta Varma muuttui naamaltaan aivan punaiseksi. Hänen kämmenensä takoivat pöytää. Hän nyökytti rajusti päätään suu auki. Hänen kielensä retkotti velttona suusta.
Portsari juoksi pöytään. Hän takoi Varmaa lujasti selkään.
Se auttoi. Varma rykäisi pöydälle kolme sitkeää kirjainta. Ne kiemurtelivat kuin perhosen toukat.
Varma yskähti vielä kerran, ja samassa terävä esine napsahti läpi hänen kurkustaan. Veri purskahti Lainan päälle. Portsari hätääntyi ja löi Varmaa rajusti niskaan. Pieni terävä ii singahti kuin ohjus suoraan Lainan kaulavaltimoon ja purskautti ämpärillisen verta Varman naamalle. Silloin minä hätäännyin ja löin Lainaa lujaa lapaluihin. Ii lensi vauhdilla Varman silmään ja purskautti verisuihkun Lainan tukkaan. Portsari ei ollut vielä toipunut hämmästyksestä, joten hän aivan vaistomaisesti löi Varmaa takaraivoon. Pikkuinen ii kiisi halki ilman ja pureutu; Lainan poskiluuhun. Minä säikähdin sitä ja pamautin vahingossa Lainaa nyrkillä ohimoon. Ii irtosi ja upposi Varman otsaan.
En osaa sanoa kauanko sitä jatkui. Hörppäsin vähin äänin tuopinpohjat, sujautin pöydällä vikisevät kirjaimet berberini taskuun ja lähdin. Joku istuutui heti paikalleni.
Kotona panin kirjaimet lasipurkkiin ja annoin niille Elovena-kauraryynejä. Niillä oli kova nälkä.
Kirjaimia on hauska katsella. Minulla ei ole töitä, joten vietän runsaasti aikaa tarkkailemalla niitä. Äm on kasvanut hyvin, mutta se syökin eniten. Än on miltei yhtä iso. Suosikkini on kuitenkin hento ää, joka tuntee ääneni ja vastaa minulle, kun kutsun sitä.
[Viiltoja, Like 1997, s. 8-10]
Nyt Varmalla ei siis ollut juurikaan rahaa. Mutta hän taisteli eloonjäämisestään ja teki lujasti mitä tahansa työtä. Sillä tavalla hän sai vuokransa maksettua. Ruokaan raha ei riittänyt, joten Varma söi tuskin lainkaan. Hän ei käyttänyt vessapaperia vaan ilmaisjakelulehtiä. Hampaansa hän harjasi ruokasuolalla.
Hän sinnitteli.
Ja eräänä päivänä Varma sai töitä. Hän alkoi luoda uraa. Ura oli kuin jyrkkä ylämäki, mutta Varma jaksoi kiivetä, koska joka askeleella palkka nousi.
Laina ei millään ymmärtänyt Varman puhetta. Ei, vaikka Varma kertoi tarinansa seitsemäntoista kertaa.
Lopulta Varma muuttui naamaltaan aivan punaiseksi. Hänen kämmenensä takoivat pöytää. Hän nyökytti rajusti päätään suu auki. Hänen kielensä retkotti velttona suusta.
Portsari juoksi pöytään. Hän takoi Varmaa lujasti selkään.
Se auttoi. Varma rykäisi pöydälle kolme sitkeää kirjainta. Ne kiemurtelivat kuin perhosen toukat.
Varma yskähti vielä kerran, ja samassa terävä esine napsahti läpi hänen kurkustaan. Veri purskahti Lainan päälle. Portsari hätääntyi ja löi Varmaa rajusti niskaan. Pieni terävä ii singahti kuin ohjus suoraan Lainan kaulavaltimoon ja purskautti ämpärillisen verta Varman naamalle. Silloin minä hätäännyin ja löin Lainaa lujaa lapaluihin. Ii lensi vauhdilla Varman silmään ja purskautti verisuihkun Lainan tukkaan. Portsari ei ollut vielä toipunut hämmästyksestä, joten hän aivan vaistomaisesti löi Varmaa takaraivoon. Pikkuinen ii kiisi halki ilman ja pureutu; Lainan poskiluuhun. Minä säikähdin sitä ja pamautin vahingossa Lainaa nyrkillä ohimoon. Ii irtosi ja upposi Varman otsaan.
En osaa sanoa kauanko sitä jatkui. Hörppäsin vähin äänin tuopinpohjat, sujautin pöydällä vikisevät kirjaimet berberini taskuun ja lähdin. Joku istuutui heti paikalleni.
Kotona panin kirjaimet lasipurkkiin ja annoin niille Elovena-kauraryynejä. Niillä oli kova nälkä.
Kirjaimia on hauska katsella. Minulla ei ole töitä, joten vietän runsaasti aikaa tarkkailemalla niitä. Äm on kasvanut hyvin, mutta se syökin eniten. Än on miltei yhtä iso. Suosikkini on kuitenkin hento ää, joka tuntee ääneni ja vastaa minulle, kun kutsun sitä.
[Viiltoja, Like 1997, s. 8-10]