Hirvonen, Kirsti
Tekstinäyte
- Se on nyt lähtö ies! Jussi töksäytti ääni karheana. - Auto uottaa Miettise kohal. Kaks tuntii on aikaa. Naiset ja lapset viijää ens Käksalmee. Mukkaa pittää ottaa neljä päivä evväät, ja sen ver tavaraa ko jaksaa itse kantaa.
- Mikä ihmee hätä niil nyt tul jot keskel yötä pittää lähtee? Esko ihmetteli. - Tytöt on viel saunaskii. Eikä täst iha nii vaa lähetä ko havumajast. Pittäähä jottai varata mukkaakii.
- Mikä ihmee hätä niil nyt tul jot keskel yötä pittää lähtee? Esko ihmetteli. - Tytöt on viel saunaskii. Eikä täst iha nii vaa lähetä ko havumajast. Pittäähä jottai varata mukkaakii.
- Lähettävä on, nii on käynt käsky! Pelkäävät jot muute jäähää tän mottii. Ja sentähe pittää lähtee pimiä aikan jottei vihollise hävittäjät hättyyttele. Nehä kärttäät ko herhiläiset täs linjoi takan ja ampuut kaikkii mikä liikkuu.
Jussi selitti että vanhukset ja lapset viedään autoilla, muut lähtevät huomenna karjan kanssa, ja kysyi missä tytöt ovat.
- Katri ja Milja on saunas ja Liisa lääväs.
- Mie mään patistammaa tytöt saunast, jot työ saatta sil aikaa valmistella lähtöö, Jussi sanoi ja lähti.
Annin sydän oli pysähtyä. Tätä hän oli pelännyt jo pitkän aikaa. Mutta miksi näin äkkiä, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta? Ja yön selkään.
Ensin tuli lamaannus, tuntui etteivät jalat kestä alla. Hän istahti penkille katsoen typertynein ilmein eteensä.
Esko huomasi sen, meni istumaan viereen ja taputti hartioihin.
- Kyl se täst... koitaha nyt reipastuu... eihä täs uo viel mittää hättää. Mie käyn saattamas teijät autol, ja tulen sit Liisa kans järjästämmää loput asjat. Ja voipha olla jot teijät viijää vaa Käkisalmee ast ja saatta palata koht takasii.
- Mut lehmät, Anni parahti, - miu Muru parkai ja Onnikkiin ja vaskat. Mite ne raukat kestäät tuollasel pakkasel jos niihekii pittää lähtee?
Annin hartiat vapisivat. Sitten hän nosti päänsä ja katsoi Eskoon. - Mut jos Liisa lähtiskii lapsii kans, ni mie lähtisi lehmii mukan.
Annin purkaus oli tuskallista katsoa. Kyllä Esko tiesi että lehmät olivat vaimolle rakkaat, sen kävi niitä sääli.
- Eiks lapset uo kuitekii tärkiämmät? Ja ethä sie raiska jaksas rämpii niihe perä tuollases lumhanges, ko muutekii uot hupa liikkumaa kipijöihe polviheis kans. Asemal tulloo matkaa melkei parikymment kilometrii. Älä hyvä ihmine puhu tuollasii joutavii.
Anni pyyhki silmiään. Esko oli oikeassa, miten hän jaksaisi rämpiä lehmien perässä kankeilla jaloillaan?
Ensi säikähdyksen mentyä ohi Annin päässään alkoi pyöriä, mitä pitäisi ottaa mukaan. Eväät tietenkin ja lämpimiä vaatteita. Entä muuta? Kun edes tietäisi mihin asti heitä vietäisiin?
(Kallis maa 2002)
Jussi selitti että vanhukset ja lapset viedään autoilla, muut lähtevät huomenna karjan kanssa, ja kysyi missä tytöt ovat.
- Katri ja Milja on saunas ja Liisa lääväs.
- Mie mään patistammaa tytöt saunast, jot työ saatta sil aikaa valmistella lähtöö, Jussi sanoi ja lähti.
Annin sydän oli pysähtyä. Tätä hän oli pelännyt jo pitkän aikaa. Mutta miksi näin äkkiä, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta? Ja yön selkään.
Ensin tuli lamaannus, tuntui etteivät jalat kestä alla. Hän istahti penkille katsoen typertynein ilmein eteensä.
Esko huomasi sen, meni istumaan viereen ja taputti hartioihin.
- Kyl se täst... koitaha nyt reipastuu... eihä täs uo viel mittää hättää. Mie käyn saattamas teijät autol, ja tulen sit Liisa kans järjästämmää loput asjat. Ja voipha olla jot teijät viijää vaa Käkisalmee ast ja saatta palata koht takasii.
- Mut lehmät, Anni parahti, - miu Muru parkai ja Onnikkiin ja vaskat. Mite ne raukat kestäät tuollasel pakkasel jos niihekii pittää lähtee?
Annin hartiat vapisivat. Sitten hän nosti päänsä ja katsoi Eskoon. - Mut jos Liisa lähtiskii lapsii kans, ni mie lähtisi lehmii mukan.
Annin purkaus oli tuskallista katsoa. Kyllä Esko tiesi että lehmät olivat vaimolle rakkaat, sen kävi niitä sääli.
- Eiks lapset uo kuitekii tärkiämmät? Ja ethä sie raiska jaksas rämpii niihe perä tuollases lumhanges, ko muutekii uot hupa liikkumaa kipijöihe polviheis kans. Asemal tulloo matkaa melkei parikymment kilometrii. Älä hyvä ihmine puhu tuollasii joutavii.
Anni pyyhki silmiään. Esko oli oikeassa, miten hän jaksaisi rämpiä lehmien perässä kankeilla jaloillaan?
Ensi säikähdyksen mentyä ohi Annin päässään alkoi pyöriä, mitä pitäisi ottaa mukaan. Eväät tietenkin ja lämpimiä vaatteita. Entä muuta? Kun edes tietäisi mihin asti heitä vietäisiin?
(Kallis maa 2002)