Puhakka, Jouko

Haaveilin kirjailijanurasta jo oppikoulussa, koska menestyin suomenopettajan mielestä ainekirjoituksessa poikkeuksellisesti. Olen noudattanut minua vanhempien, muun muassa Olavi Siippaisen neuvoa kirjoittaa vain asioista ja elämästä, jotka tuntee. Minun kohdallani se on ollut pohjoiskarjalainen järviluonto, pohjoiskarjalainen elämänmuoto ja sen muutokset. Vakavammin otettavien kirjallisten yritysteni ohella olen mielikseni kirjoitellut harratuksistani eräelämän parissa.

Myönnän olevani paitsi luontaisesti hidas, myös laiska, joten ahkerampaa kunnianhimoisempaa, mutta epäilemättä myös kuluttavampaa kirjailijanuraa auraten olisin kenties ehtinyt luoda kaksi kertaa enemmän tekstiä. Olen joka tapauksessa elänyt mieleiseni elämän, pieksänyt hajalle pian seitsemän kirjoituskonetta. Suunnittelemani toistaiseksi viimeinen työ on tekeillä, puolet valmiina.

(1995)

Elämäkertatietoa

Isä Niilo, mylläri; äiti Aino, postivirkailija; vaimo Aune, libristi. Viisi lasta

Ura: Oppikoulu, suomen kielen opintoja, käynyt Kansanvalistusseuran kirjeopistoa

Toiminut myllärinä, ammattikalastajana

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa

-Aamumaisema. (Toim. Olavi Aaltonen ym.) Ukri 1961
-Suomen sana : Kansalliskirjallisuutemme valiolukemisto. 24 : Täydennys- ja hakemisto-osa. (Toim. Yrjö A. Jäntti) WSOY 1967
-Siluetti : proosaa ja runoa. (Toim. Jouko Puhakka ym.) Ukri 1971

-Hiirennahkat : maaseutunovelleja. (Toim. Eino Säisä) WSOY 1972
-Vihnekurkku kukkuu : runoja. (Toim. Anna-Liisa Alanko, Jouko Puhakka ja Erik Gullman) Ukri 1976
-Karjala 6 : Karjalainen osakunta : kirjanteon kiemuroita. (Toim. Helena Tahvanainen) Karjalainen osakunta 1980
-Kuunpesijä : Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1981
-Erämaailma 1984-1985. (Toim. Hannu Sarrala) Karisto 1984
-Idän villit : surnaalin kirjallinen erikoisnumero. (Toim. Jouko Lehtonen) Ukri 1989
-Paras eräretkeni. (Toim. Mauri Soikkanen) Gummerus 1995

Tekstinäyte

Ruskehtavana ja porehtien niin kuin sahti virtasi kaukaisten erämaiden vesi ohi kaupungin matkallaan suuriin selkiin. Kaupungin kohdalla kuohahteli koski. Sen yli jännittyi puusilta nojaten kahteen virtaa jakavaan saareen. Niistä pienemmällä sijaitsi kruununjyvästö. Virran kaupunginpuoleisella rannalla, jyvästöä vastapäätä, oli kruununjyvästön hoitajan, eläkkeellä olevan luutnantti Schantzin kartano monine rakennuksineen. Sillankorvassa joen rannalla oli sauna, lähinnä maantietä navetta, uloimpana tuparakennus, joen puolella laudoitettu ja maalattu päärakennus, niiden länsisivulla aittakartanot ja tuulimylly.

Luutnantti Schantz istui piippu kädessään rantasaunan kynnyksellä tuijotellen rientävän veden pyörteisiin. Hänen leveän, yhä suoran selkänsä takana saunankiuas oli siintymässä. Joen molemmilta rannoilta leijuivat ilmoille kaupungin saunojen savut kaatuen virran nieluun ja hunnuttaen elokuun tyyntä iltaa.

Ukko muisti hätkähtäen piippunsa, imaisi ja totesi sen sammuneen. Hän kopisti piipun kynnykseen, täytti sen uudella tupakalla ja kurkotti tulen uunista. Hänen suonikkaat kätensä olivat hoikat ja hoidetut, mutta reumatismin köyristämät ja ruskeakyntiset tupakan ainaisesta käsittelystä.

Hetken piippu kurahteli, mutta unohtui jälleen käteen. Myös saunanuunin hiilistö sulkeili silmiään. Talossa jo varmaan taas odoteltiin kärsimättömänä kylvyn joutumista. Mutta kukapa uskalsi häiritä äreää ukkoa hänen mielityössään, omakätisessä lauantaisaunan lämmityksessä.

[Vaskentakoja, s. 31. WSOY 1961]

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. I. Suomen kirjastoseura, 1972.