Mäki, Harri István

 
Nimi
Mäki, Harri István
On sama kuin
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Kirjailijan omat sanat
Omin sanoin kirjailijan työstä

Unelma-ammatti tämä on - unelmointia on kirjojen kirjoittaminen. Sinä voit tehdä sitä milloin haluat ja missä haluat. Moista vapautta saa harvemmin työelämässä kokea nykyaikana. Kirjoittaminen on suurta iloa, saa nauttia mielikuvituksen rajattomasta käyttämisestä. Tarinoiden ja henkilöiden luominen on keksimistä, löytöretkeilyä ja seikkailua. Lapsena halusinkin löytöretkeilijäksi. Uteliaisuus on kuin kivi, joka heitetään veteen - se menee mutkittelematta pohjaan asti. Kirjailijana pomppaan vesireikään ja seuraan kiven matkaa.

Lapsille ja nuorille kirjoittaminen on tutkimusmatkailua inhimillisyyden ytimeen, olemisen ja elämisen mielekkyyden, tarkoituksen sisälle menemistä. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Mikä muu voisi olla ilahduttavampaa kuin kertoa nuorille lukijoille maailman suureista? Kirjoilla voi tarjota lapsille lapsuuden maagisen maailman, jos niin haluaa, maailman, jossa heiltä ei vaadita mitään eikä pakoteta spekuloimaan, mitä heistä pitäisi isoina tulla. Kirjallisuus on hieno vastapaino yhteiskunnassa, joka opettaa lapsille pikaläksynä, miten tärkeää on tulla joksikin eikä olla jotakin.

Jos sinä et tee itsestäsi tärkeää yhteiskunnalle, ei yhteiskunnan tarvitse välittää sinusta - näin minusta ainakin tuntuu. Kirjallisuus voi opettaa jotakin muuta. Kuten, että on tärkeää, että sinusta tulee se, mikä sinä jo olet eikä mitään muuta. Tai että oleellisinta on oppia rakastamaan itseään, antamaan itselle anteeksi virheet ja näin oppia aikanaan ottamaan vastuuta muista yhteiskunnan jäsenistä. Lukeminen ja kirjallisuus opettavat pienelle lukijalle hiljenemisen ja kuuntelemisen tärkeyttä - oman itsen kuulemisen taitoa.

Olen aina, lapsesta asti, kokenut vahvasti, että ihminen on maailmassa tehdäkseen jotakin toisille ihmisille. Kun ensimmäisen kerran kosketin lapsena kirjoituskoneen näppäimistöä, jotakin maagista tapahtui minussa - tiesin tarkalleen, että tätä minun pitää saada tehdä! Ja aivan samalla tavalla koen kirjoittamisen nyt kuin silloin lapsenakin - näen mieleni näyttämöllä tarinani henkilöt, heidän toimintansa, sukellan heidän sisäänsä vuorotella ja elän heidän tunteitaan, ajatuksiaan, kuvitelmiaan.

Kirjoittaminen on sijaiselämistä, se antaa yksilölle mahdollisuuden elää monta elämää, uskoisin. Lukemisessa on samasta asiasta kysymys, lukiessa sinä muutut osaksi tarinaa, sen jokaista osaa, rekvisiitasta pukuihin ja maiseman yksityiskohtiin asti. Uskon, että lastenkirjailijaksi ihminen ajautuu, koska kirjailija muistaa hyvin tarkkaan miltä lukeminen lapsena tuntuu. Itse muistan jokaisen lapsena kokonaan lukemani kirjan tunteet, muistan ajatukseni ja pohdintani, epäilyni tai arvailuni. Tämä on tärkeä apu, kun kirjoittaa lapsille ja nuorille. Uskon, että olisi hyvin hankala kirjoittaa lastenkirjoja, jos tämä aistimuistikokemus lapsuuden lukemisesta puuttuisi.

Olen oikukas kirjailija, kirjoitan mielelläni montaa kirjaa yhtä aikaa ja tapanani on suunnitella, unelmoida monista kirjoista. On hauskaa kuvitella eteensä tuleva kirja: miltä se näyttää, onko sen lukeminen jännittävää vai surullista, miten paksu kirja on, minkälaisia lauseita, henkilöitä, tapahtumia sieltä löytyy, mistä se kertoo? Kysymykset pakottavat, innostavat, houkuttavat kirjoittamaan. En juurikaan pohdi kirjoittamista kirjoittaessani. Mielelläni leikin itseni kanssa: entä jos olisi kirja, jossa olisi... Ja sitten tekeekin jo mieli tehdä muistiinpanoja pikku kirjasiin, ehkä alkaa jopa suoraan kirjoittamaan tietokoneella, vaikka edelliset romaanit ovat vielä kesken. Se on tätä oikutteluani, kärsimättömyyttä, temperamenttia, joka minulla on ollut lapsesta asti. Haluan tehdä ja mielellään paljon. Heti! Syvä huokaus. Kärsivällisyyden oppi on ollut minulle hyvin vaikeaa.

Nautin spontaanista tekemisestä ja leikkimisestä. Toisinaan minusta tuntuu, että en ole muuttunut mihinkään siitä pienestä Harrista, joka piirsi ja kirjoitti pieniin vihkoihin kummitustarinoita, hakkasi niitä kirjoituskoneella puhtaaksi ja nitoi niiteillä yhteen. Kirjasissa oli keksitty kustantaja, ISBN-koodit ja hinta - totta kai! Sillä kirjan piti näyttää oikealta kirjalta. Muistan, että laitoin kirjaset kirjahyllyyn, omalle kohdalleen aakkosjärjestykseen. Se oli tärkeää. Taisin kirjoittaa kirjasiin aina mainoksen edellisistä teoksista ja muistuttaa lukijaa tulevista kirjoista. Tämä varmastikin huvitti sukulaisiani, jotka kirjasia kannustavasti lukivat.

Kirjailijan työstä pari ajatelmaa. Kirjallisuus antaa mahdollisuuden merkityksen löytämiseen, asia, joka on jokaiselle elävälle olennolle tärkeä. Merkitys on löydettävä aina uudestaan, jokainen sukupolvi oppii ilmaisemalla itseään, tutkimalla illuusioita, joita taiteilijat ovat meille luoneet. Ihminen ei usko helposti sanottuun sanaan. Ikävä kyllä. Mutta kirjoitetulla sanalla on suuri merkitys tarkoituksen löytämisessä, sanat ovat kuvia, jotka eivät ole todellisuutta, mutta ne auttavat meitä ymmärtämään todellisuuttamme. Kirjallisuus on aikakirja ihmiselle, viisauden arkisto, joka luovuttaa meille salattua tietoa ennustamattomasta tietoisuudestamme.

Ihmisen mieli on hyvin vilkas, valitettavasti aika ajoin sitä yritetään kaikin keinoin kontrolloida, mutta se on loppujen lopuksi mahdotonta. Inhimillisen elämämme kannalta on tärkeää, että mielikuvitusta ei koskaan kahlita liiaksi. Miksi? Koska ihmiskunnan evoluutio säilyy vain villin mielen synnyttämästä tiedosta. Tieto on jakamista. Kaikkien on oikeus saada tietoa, käsitellä tietoainesta ja viedä dataa eteenpäin. Tämä prosessi on ilmaisua. Me teemme sitä jo ollessamme äidin kohdussa.

Mielen sammuttaminen, mielen valjastaminen, kontrollointi ja standardisointi tuhoavat yhteiskunnasta inhimillisyyden taikapiirin. Jos mieli ei ole vapaa, ei ole yksilöllistä ajattelua; ei uskalleta uskoa ja luottaa omiin kokemuksiin. Jos ei ole kokemuksia, puuttuvat ristiriitaiset tunteet, emootiot, jotka hallitsevat ja vyöryttävät kontrolloimattomasti elämämme virtoja. Kirjallisuus antaa kokemuksia. Kirjallisuus synnyttää emootioita. Kirjallisuus inspiroi ajatuksiin. Kirjallisuus vahvistaa halua muutostekoihin. Hitaasti ja rauhallisesti. Kirjallisuus on elävää viisautta. Kirjallisuus on.


Omat suosikit:

Ernest Hemingway, John Steinbeck, Graham Greene, Mika Waltari, John Thompson, J.D. Salinger, Johannes Mario Simmel, Günter Grass, Bertolt Brecht, Patrick Modiano, Italo Calvino, Toni Morrison, Fedor Dostojevski, Franz Kafka, Yashar Kemal, William Shakespeare, Harold Pinter, Anton Tshehov, Stephen King, I. M. Banks, Ray Bradbury, Ira Levin, Charles Dickens, Stendhal, Pascal Quignard, Maarit Verronen, Väinö Linna, Hannu Salama, Veijo Meri, Hella Wuolijoki, Jussi Kylätasku, Anne Garréta, Paul Verlaine, Victor Hugo, Harold Pinter, Douglas Adams, Leni Mattsson, Anna-Leena Härkönen, Mari Mörö, F. E. Sillan-pää, Esko Raento, Kari Aronpuro, Väinö Kirstinä, Eira Stenberg, Lewis Caroll, Kenneth Grahame - ja monta, monta muuta... Kirjat ovat ystäviä!
Elämäkertatietoa
- Harri István Mäki rakentaa kipeistäkin asioista huumoria itseironisen minäkertojan avulla. Romaani jatkaa ansiokkaasti Mäen projektia uudenlaisen poikahahmon kehittämiseksi. Se on hauska, valoisa ja lennokkaasti kirjoitettu --. (AL 21.10.2001, Lotta Sonninen Sata makeaa suudelmaa -nuortenromaanista)

synt. 19.4.1968 Tampereella, asuu Juupajoella

harrastukset: koirat (kolme chihuahuaa ja Tiibetin spanieli), piirtäminen, elokuvien katseleminen ja matkustaminen

opinnot: Tampereen yliopisto ja Teatterikorkeakoulu

ammatti: teatteriohjaajan, teatterinjohtajan, kirjallisuuden läänintaiteilijan ja sanataiteen opettajan toimet

luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijat, hallituksen sihteeri 2002 -, Suomen nuorisokirjailijat, hallituksen jäsen 2002 -, Suomen näytelmäkirjailijaliitto, hallituksen jäsen 2002 -, Kansanvalistusseura, johtokunnan jäsen 2003 -,Teatteri 2000, johtokunnan jäsen 2003-, Oriveden taiteilijaseura, johtokunnan jäsen 2004-
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2001

Harri István Mäki on kulttuurin ja kirjallisuuden monitoimimies. Hän opettaa kirjoittamista, ohjaa teatteriryhmiä, kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja näytelmiä, kirjoittaa lehtiin ja vierailee kouluissa puhumassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.

Kirjailijan ammatin löytämisesta Harri István Mäki kertoo:
"Ryhdyin kirjailijaksi, koska olen aina rakastanut tarinoiden keksimistä, jo pienestä lapsesta asti. Olen myös ollut innokas valehtelemaan, dramatisoimaan ja suurentelemaan asioita. Kaikkein hauskinta oli saada aikuinen uskomaan itseä ja järkyttymään kertomasta. Siitä se varmaankin lähti liikkeelle. Halusta vaikuttaa toisen tajuntaan. Kun lapsena kirjoitti ensimmäisen kerran matkakirjoituskoneella, tuntui, että jokin asia kolahti sisälläni kohdalleen. Se tuntui siltä oikealta. Paremmalta kuin mikään muu, mitä oli aiemmin tehnyt. Mitä enemmän kirjoitin, sitä paremmalta ja hauskemmalta kirjoittaminen tuntui. Yläasteella muistan tienneeni, ensimmäisen julkaistun kertomuksen jälkeen, että minä todellakin haluan kirjailijaksi. Olin kirjatoukka, joka kulutti suurimman osan nuoruuttaan Tampereen kirjastoissa ja divareissa, päivästä päivään, kesästä talveen ja luin kirjoja ja kirjoitin kurinalaisesti, nauttien ja kauhistellen, miten paljon opittavaa kirjoittamisessa on. Luin kaikenlaista ja kirjoitin kaikenlaista."

Merkittävintä teosta omasta tuotannostaan Mäen on hankala poimia: "Vaikea kysymys. Omaa tuotantoa katsoessa taaksepäin tulee lähinnä halu kirjoittaa lisää kirjoja. Ehkä se kertoo jotakin minusta kirjailijana. Pidän varsin paljon nuortenromaanistani Aina söpönä. Olen kirjaan vanginnut sen kivun, jota nuori ihminen kantaa sisällään, kun oma fysiikka on pettänyt, perhemaailma on sekaisin ja unelmana on halu tulla kirjailijaksi, ja auttajia on vähän. Kaiken ympärillä leijuu miessukupolvien kokema kipu kansalaissodan ja savuavan Tampereen raunioilla, kipu, joka on siirtynyt aina isältä pojalle. Nyt tarinan päähenkilö pyrkii laittamaan tälle suvun tarinana kulkevalle kivulle lopullisen pisteen. Kirjoitin kirjan toimiessani Pirkanmaan kirjallisuuden läänintaiteilijana, tein sitä asuessamme Tammelassa, näin nykynuorten ja vuoden 1918 nuorten juoksevan samoilla kujilla kipujen ja toiveiden lävistämänä. Kirjoittaminen oli hektistä, tarina ja henkilöt tunkeutuivat uniini ja valveillaoloon voimakkaammin kuin mikään muu, mitä olen kirjoittanut. Tarina itketti minua ja myöhemmin kustannustoimittajaanikin. Kai olin ynnännyt romaaniin sen, mitä lapsena näin vanhojen papparaisten silmissä lapsuuden Sorsapuistossa. He kertoivat meille lapsille, jos me jaksoimme heitä kuunnella, vanhan teurastamon nurkilla Tampereen punakapinasta. Siitä ja Tullimakasiinin ja Rautatieläisten talon luodinreikäisistä puntatiiliseinistä jäi jotakin pysyvää tajuntaani."

Luovan työnsä lähtökohtia Mäki selvittää: "Lähtökohtana minulla on aina ollut se, että kuvaan jokaisessa kirjassa jotakin tiettyä teemaa ja mielellään ihmisiä, jotka ovat ahtaassa tilanteessa. Olen myös aina ollut kiinnostunut tiiviistä ilmaisusta, tiiviistä kirjoista ja siitäkin olen pyrkinyt pitämään kiinni. Mielenkiintoni kohde on ihmisten väliset suhteet ja erityisesti minua kiinnostaa kuvata sitä runsaan dialogin kautta. Olen aina kirjoittanut samalla lailla: aikaisin aamulla, kun muut nukkuvat. En ole kokenut suuria muutoksia kirjoittamisessa itsessään, kieli ja oivaltaminen kehittyvät pikkuhiljaa tiellä, joka on kaiketi minun itseni näköinen. Uskonkin voimakkaasti siihen, että ihminen on se tie, jota pitkin hän kulkee. Siitä olen aina pitänyt kiinni tietynlaisena mottona kirjailijana."

Ketkä kirjailijat ja mitkä teokset ovat olleet Mäelle itselleen merkittäviä?
"Kirjailijoita on niin paljon! Matkustellessani runsaasti pitkin maapalloamme olen aina sekaisin, kun näen kirjakaupoissa kirjailijoita, joiden tuotantoon ei voi tutustua kielimuurien tai ajan vuoksi. Merkittävimpiä kirjailijoita ovat olleet: Ernest Hemingway, Anton Tšehov, Fjodor Dostojevski, John Fowles, Johannes Mario Simmel, J. D. Salinger, Graham Greene, Yukio Mishima, Yasunari Kawabata, Yashar Kemal, Toni Morrison, Anne Garréta, Paul Verlaine, Victor Hugo, Harold Pinter, Douglas Adams, Leni Mattsson, Anna-Leena Härkönen, Mari Mörö, F. E. Sillanpää, Esko Raento, Kari Aronpuro, Väinö Kirstinä, Eira Stenberg, Väinö Linna.
Niitä on niin paljon… mutta nämä ovat tarjonneet minulle kirjailijan työn kannalta eniten portteja labyrinttiin.
Teoksista merkittäviä ovat olleet: Kenelle kellot soivat, Lokki, Kolme sisarta, Rikos ja rangaistus, Jumalten naamiot, Jumala suojelee rakastavaisia, Sieppari ruispellossa, Kultainen temppeli, Lumen maa, Haukkani Memed, Sinisimmät silmät, Nestemäiset taivaat ja Suru, ystäväkirja. Kääntämättömiä olisi toinen tukku…"

Pirkanmaalaisuuden merkitystä itselleen Mäki selvittää: "Varmasti merkittävyydestä kertoo se, että suurin osa kirjoistani tapahtuu Pirkanmaalla. On se keksitty Sihis-kirjojen kummitusmaailma - senkin vastine on todennäköisesti alitajuisesti Pirkanmaalla. Olen myös kiertänyt ympäri maailmaa ja aina palannut takaisin Tampereelle. Monen vuoden seikkailujen jälkeenkin muutin lapsuuden ja nuoruuden kaduille, sattumien kautta. Vai oliko se sittenkään sattuma? En usko sattumiin. Juureni yhdeltä osin ovat Tampereella, Tammelassa ja toisaalta Unkarissa, Balaton-järven rannalla. Kaikki maailman kaupungit, jotka näen, vertautuvat alitajuisesti minulla Tampereeseen. Kahden kannaksen ympäröimä kaupunki, kosken halkoma, raskaan historian suruviitta harteillaan, näkötorni tuijottamassa kohti taivaita… sen näen kaikissa maailman kaupungeissa uudestaan ja uudestaan. Tärkeintä lienee se, että Tampereella koen olevani kotona. Silmä lepää tehtaiden ja varastojen, siltojen ja puiden, hautausmaakivien, koulurakennusten ja harjujen moreenisessa sekamelskassa. Olen asunut Tampereella monissa paikoissa, kaikissa olen aina viihtynyt. Minä olen pirkanmaalainen. Siinä se."

Vuonna 2001 ilmestyi Kirjava kukko -sarjassa romaani Sarjakuvasankari, josta kirjoitettiin: "Harri István Mäen nimi yhdistyy hulvattoman anarkistiseen huumorivyörytykseen. Kirjoissa on kuitenkin aina aimo annos lämpöä ja turvallisuutta. -- Mäen kirjoissa harrastetaan aina myös kulttuuria. Janne ja isoveli harrastavat nukketeatteria. Uudenlaisen ihmiskuvan rakentamisen voi aloittaa jo ala-asteikäisistä." (AL 14.4.2001, Lotta Sonninen)

Mäki kertoo nuorten elämästä, ystävyydestä, rakkaudesta, mutta myös vaikeista asioista, kuten peloista, koulukiusaamisesta, väkivallasta, kuolemasta.
Nuortenromaania Maailman tärkein (2003) arvioitiin seuraaavasti:
"-- uuden nuortenromaanin maailmankuva on varsin pessimistinen. Tavallisesti humoristisuudestaan tunnettu kirjailija puhuu nyt kuolemasta suoraan eikä vain piilotetusti. Samalla hän esittää kritiikkiä äärimmäisyyksiin pyrkivää itsekästä kulttuuriamme kohtaan. -- Ilmeisesti viime vuosien maailmanpoliittiset tapahtumat ovat saaneet Mäen tuomaan nuortenkirjallisuuteen näin vakavan ja ahdistavan aiheen. Rujoudestaan huolimatta Maailman tärkein pyrkii antamaan välineitä pelon ja ahdistuksen tunteiden käsittelyyn. -- Tummien yksityiskohtien vastapainona kulkee nuorten ystävyyden ja rakkauden kuvaus." (AL 6.4.2003, Terhi Rannela)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Harri István Mäen tuotanto:

Lasten ja nuortenromaanit:

Päivän saldo: plus (nuortenromaani, 1999)
Perhoset lentävät matalalla (nuortenromaani, 2000)
Yöjuttu (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2000)
Sarjakuvasankari (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2001)
Naamio & Viitta (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2001)
Sata makeaa suudelmaa (nuortenromaani, 2001)
Aina söpönä (nuortenromaani, 2001)
Sisiliskojen linna (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2002)
Hupaisat hakkerit (Vihreä varis -sarja, nuortenromaani, 2002)
Naamiosankarit pulassa (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2002)
Sihis ja kummituslaiva (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2002)
Varjoja peilisalissa (kertomus nuorille, Suomen syöpäpotilaat 2002)
Sihis Aavehotellissa (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2003)
Hakkerit Ristilukin verkossa (Vihreä varis -sarja, nuortenromaani, 2003)
Viittaritarit (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2003)
Maailman tärkein (Bulevardi-sarja, nuortenromaani, 2003)
Dark Dante ja Mustan kuun lapset (nuortenromaani, 2004)
Sihis Haamusuolla (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2004)
Keskiyön konnakopla (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2004)
Sihis ja aavetaikuri (Keltanokka-sarja, 2004)
Sylana ja avaruusvampyyri (2004)
Dark Dante ja Mustan kuun lapset (2005)
Hakkerit ja kielletty vyöhyke (Vihreä varis -sarja, 2005)
Sihis ja suuri kuuretki (Keltanokka-sarja, 2005)
Sihis ja yksisarvinen (Keltanokka, 2005)
Skorpionikuningatar (Kirjava kukko, 2005)
Kapteeni Sutiparran aarre (lastenromaani, 2005)
Dark Dante ja Hamletin polku (nuortenromaani, 2006)
Sihis kummitusteatterissa (Keltanokka-sarja, 2006)
Faaraon kuutio (lastenromaani, 2006)
Luke ja karvamammutti (Keltanokka-sarja, 2007)
Leevi ja Suomen lipun salaisuus (lastenromaani, 2007)
Zen Zero (2008)
Luke ja hirmulisko (2008)
Musta legioona : Sotaraudan seikkailuja (2008)
Siperian legioona ja aikaloukku (2009)
Sihis ja kummituskameli (2009)
Leevi ja yhdeksäs jääkausi (2009)
Leevi ja Atlantis-sinetti (2010)
Luke ja suosammakot (2010)
Siperian legioona ja höyryurut (2010)
Kraatterin lapset (2011)
Sihis ja merisirkus (2011)
Rikkaat ritarit (selkokirja) (2011)
Leevi ja kultainen naamio (2012)
Prahan vaahtohirviöt (2012)

Paha paikka / Tapani Bagge ja Harri István Mäki (2010)

Toimitetut teokset, kokoomateokset, muuta:

Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia / toim. Harri István Mäki et al. (Pirkanmaan taidetoimikunta 2000)

Sunnuntaikertomuksia (lastenkertomuskokoelma) / toim. Pia Perkiö (2001), sis. Mäen 7 lastenkertomusta sikermässä Maailman paras kuorma-auto

Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen (2003) sis. Mäen tekstin Draamaopetus Oriveden Opistossa

Että iloni olisi tuuli joka kantaa / toim. Terttu Härkönen (2004) sis. novellin Oraakkelit pettävät aina

Kulkuri : äidinkieli ja kirjallisuus 3 ja 4 [oppikirja peruskouluille, 2005-2006] / sis. Mäen kirjoittaman kehyskertomuksen

Parikymmentä esitettyä näytelmää. Lyhytelokuvia, TV-sarja, kuunnelmia.

Novelleja ja runoja erilaisissa antologioissa, kirjallisuuslehdissä ja sanomalehdissä 1980-luvulta lähtien.
Tekstinäyte
Ote nuortenromaanista Aina söpönä (2000):

Käännyin katsomaan isää. Sen pää oli retkahtanut sivuun.
- Isä, tämän on loputtava nyt.
Tartuin isän päähän ja pidin siitä kiinni. Silmät syöksivät pieniä tikareita raivoisasti minua kohti, mutta en välittänyt, olin saanut niin monta kertaa turpiin, ettei pieni kipu tuntunut enää missään.
- Näytös on ohi, isä. Sota on sodittu. Mikä sota? Mitään sotaa koskaan ollutkaan.
Isän suusta valui kuolaa, vaahtoa, lyijyä, hiekkaa, ruutia, verta, silvottuja ruumiiden jäseniä, ja silmissä paloi musta viha, niin sysimusta että se pimensi valoa tulvivan huoneen.
Hoitajat syöksyivät huoneeseen ja tyrkkäsivät minut sivuun.
Minä olin yksin.
Hoitajat korjasivat isän asentoa ja hengityskonetta puhuen käsittämättömiä sanoja ja toimien nopeasti.
Kaivoin taskujani.
Siellä oli vanha valokuva, jonka ojensin isälle, mutta se ei nähnyt sitä, koska sen silmät oli kiinni. Ne olivat kiinni, koska isä itki ja hoitajat tuijottivat minua kummissaan.
Ojensin punapäiselle hoitajalle valokuvan.
- Näyttäkää tätä isälle.
Hoitaja nyökkäsi kummissaan ja tuijotti valokuvaa.
Siinä minä hyppään korkealle ilmaan isän vieressä Sorsapuistossa ja nauran, heilutan käsiäni äidille, joka ottaa valokuvaa. Valokuvan taustalla häilyy sirpale hylätyn teurastamon lautaseinää ja raunioituneita piippuja.
- Minä annan tämän isällenne.
- Hyvä, sanoin ja otin takin sängyltä.
Hoitaja tarttui käsivarteeni. Se yritti hymyillä kapeasti.
- Haluaisitko sinä jättää hänelle jonkin viestin?
Jostain universumin laidalta kuulin oman ääneni, kun vastasin:
- Sano isälle että kaikki on annettu anteeksi.
Surkeat silmät, tajusin äkkiä, isällä oli surkeat ja surulliset silmät kuin se ei olisi koskaan poistunut vankileireiltä, vaan kasvattanut juuret historian maahan tiukkaan kiinni.
Hoitaja kosketti minua vielä.
- Minne sinä olet menossa?
Lämmin kupla nousi lävitseni.
- Rakkaitteni luo.

*

Myöhemmin yöllä läiskähteli meri Eteläsataman altaisiin, jossain horisontissa keikkui laiva itsepintaisesti ja sen yövalot loistivat kirkkaina. Tuuli oli kylmä, mutta sylini oli lämmin, otin Miran käsieni suojiin ja keinutin tyttöä siinä pitkään.
Meri kuiski pieniä sanoja.
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa (BTJ Kirjastopalvelu 2001)
Miten minusta tuli lasten- ja nuortenkirjailija / toim. Paula Havaste (BTJ Kirjastopalvelu 2004)
Rannela, Terhi Draama syntyy hiljaisuudesta [Harri István Mäen haastattelu] (Onnimanni 2002:1 s. 8-11)
Automaattisesti tuotettuja vinkkejä hakusanoihin perustuen. Nuolisymbolia klikkaamalla näet vinkkauksen perusteet.
Teosvinkki: otsikko on linkki teoksen tietoihin
Kirjailijavinkki: otsikko on linkki kirjailijan tietoihin
Hakusanavinkki: lisää hakusanalla kuvailtuja teoksia
Katso myös
Siro, Juha(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Sukupuoli
    mies
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tekijän saamat palkinnot
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto: 2000
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Aronpuro, Kari(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Sukupuoli
    mies
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Tekijän saamat palkinnot
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto: 2000
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Hakalahti, Niina(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Ammatti
    opettajat
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Ammatti
    lastenkirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Kaukovalta, Kai Kyösti(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Ammatti
    opettajat
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Sukupuoli
    mies
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Vainonen, Jyrki(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Sukupuoli
    mies
  • Ammatti
    opettajat
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Jokela, Juha(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Sukupuoli
    mies
  • Ammatti
    teatteriohjaajat
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Jokinen, Seppo(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Sukupuoli
    mies
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Synnyinpaikkakunta
    Tampere
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Korhonen, Wexi(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Sukupuoli
    mies
  • Turunen, Markku(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Sukupuoli
    mies
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Ahti, Risto(henkilö, kirjailija tai muu tekijä)
  • Ammatti
    kirjailijat
  • Sukupuoli
    mies
  • Maakunta-alue
    Pirkanmaa
  • Kansallisuus
    suomalaiset
  • Tekijän käyttämä kieli
    Suomen kieli
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2000-2009
  • Tyyppi
    henkilö, kirjailija tai muu tekijä
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    1990-luku
  • Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
    Tampere
  • Julkaisujen vuosikymmenet
    2010-luku
  • Ammatti
    opettajat
  •