Merirosvoja!

Pian Nancy huomaa olevansa laivassa kohti Jamaikaa ja sukunsa varallisuutta kartuttavaa sokeriplantaasia. Tulo saarelle on shokki: maut, värit, kuumuus, orjatyövoiman käyttö, väkivaltaisuus… Kaikki on Nancylle uutta, ja menneisyyskin tuntuu saavan uudenlaisia merkityksiä yhteiskunnallisen todellisuuden iskiessä nuoren naisen tajuntaan. Isä on ollut orjien omistaja, hyväksynyt piiskaamisen ja kuolemantuomiot, palkannut vastenmielisen väkivaltaisen miehen huolehtimaan tiluksistaan. Lisäksi hän on lopulta myynyt ainoan tyttärensä vaimoksi saarien pelätyimmälle ja raaimmalle miehelle - salaperäisen menneisyyden omaavalle paholaismaiselle Brasilialaiselle.

Äitihahmoksi Nancylle muodostuu palvelija Phillis, jonka pelottomasta tyttärestä Minervasta löytyy ystävä. Kun Minerva lähes raiskataan, joutuu turvattua elämää viettänyt Nancy valitsemaan puolensa ja ottamaan askelen uudenlaiseen elämään.

Turvapaikka löytyy karanneiden orjien luota, mutta takaa-ajajat eivät ole kaukana. Poliisin lisäksi tyttöjä jahtaa myös Brasilialainen, jonka ylpeys ei anna periksi luopua Nancysta. Tytöt pakenevat laivalle, pukeutuvat miehiksi ja liittyvät merirosvojoukkioon. Laivalla pätevät tarkat kunniasäännöt, omat lait ja tiukka sosiaalinen kontrolli. Nancy ja Minerva tasapainoilevat julmien ryöstöjen ja taisteluiden sekä naisen elämän asettamien rajoitusten välillä. Ystäväjoukko kasvaa, mutta alati laiva pakenee noitamaisesti seuraavaa Brasilialaista sekä kuninkaan laivastoa. Merirosvojen tuomio on ankara: kuolema.

Romaanin juoni pönkittää kuvaa merirosvoista romanttisina ja väärinymmärrettyinä hahmoina. Historialliset tosiseikat sitovat kirjan osittain todellisuuteen, ja ihmissuhteet ovat selkeästi joko hyviä tai pahoja. Romanttinen rakkaus pelastaa kapinalliset naiset lopulta ”todelliseen” naiseuteen, mutta naisen aseman arvostelu sekä orjuuden kritiikki ovat näkyvässä osassa paksuhkossa kirjassa.

Vauhdikas kirja, jossa on vanhan seikkailuromaanin henki!
(Reetta Saine / Sivupiiri)