Oma elämä

Liisa Hännikäinen on jälleen luonut vaikuttavan naisen muotokuvan. Romaanin päähenkilö Aune jää leskeksi hoidettuaan koko avioliittonsa ajan kotia, lapsia; alistavaa, komentavaa miestä.

Aune on solminut avioliittonsa hyvin nuorena, ja lopulta siihen mukautunut. Hänen ja miehen välit ovat olleet jo pitkään huonot, viime ajat Erkki on ollut sairas, ja Aunen hoidossa. Lapset ovat jo kaikki lähteneet kotoa. Aune joutuu kuitenkin huomaamaan ettei leskeyskään ole helppoa, vaikka taloudellisia huolia ei ole. Mies pyrkii vielä kuolemansa jälkeenkin säätelemään Aunen ajatuksia ja tekemisiä, Aune on yhä sidoksissa miehen mielipiteisiin. Lapsetkin tuntuvat vahtivan tarkasti äitiä; omassa elämässään heillä kyllä on varaa raskaisiinkin erehdyksiin. Aunea vedetään monelle taholle ja hän yrittää epätoivoisesti päästä irti: hän pakenee menneisyyteen, lapsuutensa maisemiin, ulkomaanmatkoille. Vähitellen hän oppii, että elämän uudistamiseen ei riitä vanhan kodin myynti ja uuden sisustaminen, ei uudet ystävät, ei edes lapsilta piilossa pidettävä seikkailu. Muutoksen on lähdettävä itsestä, omista perustuksista. Aune ottaa itselleen päämäärän: hänen on opittava sanomaan vastaan, puhumaan omin sanoin – hänen on opittava elämään oma elämänsä.