Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Selvitys oikeuskanslerille
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
"Herra Oikeuskansleri, luulin että te ahdistitte minua lain tähden. Nyt näen että teitte sen elämän tähden."
Jouko Turkan, ohjaajan ja Teatterikoulun rehtorin, opetusmenetelmät aiheuttivat antelun oikeuskanslerille vuonna 1983.
Selvitys oikeuskanslerille lähtee liikkeelle kantelusta ja sen seurauksena Teatterikoululle lähetetystä kyselystä.
Jouko Turkan, ohjaajan ja Teatterikoulun rehtorin, opetusmenetelmät aiheuttivat antelun oikeuskanslerille vuonna 1983.
Selvitys oikeuskanslerille lähtee liikkeelle kantelusta ja sen seurauksena Teatterikoululle lähetetystä kyselystä.
Jouko Turkan, maamme kiistellyimmän ohjaajan ja varmasti Teatterikoulun historian pelätyimmän rehtorin käyttämät menetelmät aiheuttivat vuonna 1983 kantelun oikeuskanslerille, sillä seurauksella että oikeuskansleri lähetti Teatterikoululle kyselyn. Mihinkään oikeudellisiin seuraamuksiin kysely ei johtanut, mutta asia jäi Turkan mieleen.
Kirjoittaessaan Turkka kirjoittaa aina itsestään ja ”ihmisen tilasta”, paineistaa ja ahdistuksistaan ja siitä mitä katsoo niiden heijastavan. Kaunokirjallinen toteutus, muoto tuntuu olevan hänelle improvisaation asia ja valikoituvan tilanteen mukaan. Näin ollen ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä että Turkan uusi teos ei ole romaani eikä novelli- tai aihekokoelma vaan Selvitys oikeuskanslerille.
Teos lähtee liikkeelle alkuperäisestä, kaikkea muuta kuin asiallisesti perustellusta kantelusta. Selvityksensä Turkka aloittaa katuvaisena, kertoo että on aiheuttanut poikansa kuoleman ”koska uskoin että vielä on olemassa isiä ja poikia”. Kun hän sitten ryhtyy tekemään selkoa syistä ja taustoista, pojalleen antamastaan kasvatuksesta, teksti ryöstäytyy jättiläismäiseksi mieliajoksi. Kuvauksen ”minän”, Jouko Turkaksi itseään kutsuvan henkilön moniaalle suuntautuvat pelot ja aggressiot johtavat viiltäviin ja kiduttaviin, mielettömiin tekoihin; todellisuuden ja kuvitelman raja hämärtyy. Turkka kirjoittaa itsestään, pojastaan, avovaimostaan, todellisista henkilöistä heidän oikeilla nimillään mutta täysin fiktiivisin vapauksin. Ja näissä kärjistetyissä ja pelkistetyissä tilanteissa ja tunnekuohahduksissa voimme kuin suurentavan peilin kautta nähdä paljon sellaista mikä on totta meistä itsestämme, läheisistämme, ihmisistä yleensä.
Selvitys oikeuskanslerille on häikäilemättömyydessään ja provokatorisessa repivyydessään kaikenlaatuisen tunnustus- ja paljastuskirjallisuuden hurja parodia ja samalla tilinpäätös pitkäksi aikaa eteenpäin.
(takakansiteksti)
Kirjoittaessaan Turkka kirjoittaa aina itsestään ja ”ihmisen tilasta”, paineistaa ja ahdistuksistaan ja siitä mitä katsoo niiden heijastavan. Kaunokirjallinen toteutus, muoto tuntuu olevan hänelle improvisaation asia ja valikoituvan tilanteen mukaan. Näin ollen ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä että Turkan uusi teos ei ole romaani eikä novelli- tai aihekokoelma vaan Selvitys oikeuskanslerille.
Teos lähtee liikkeelle alkuperäisestä, kaikkea muuta kuin asiallisesti perustellusta kantelusta. Selvityksensä Turkka aloittaa katuvaisena, kertoo että on aiheuttanut poikansa kuoleman ”koska uskoin että vielä on olemassa isiä ja poikia”. Kun hän sitten ryhtyy tekemään selkoa syistä ja taustoista, pojalleen antamastaan kasvatuksesta, teksti ryöstäytyy jättiläismäiseksi mieliajoksi. Kuvauksen ”minän”, Jouko Turkaksi itseään kutsuvan henkilön moniaalle suuntautuvat pelot ja aggressiot johtavat viiltäviin ja kiduttaviin, mielettömiin tekoihin; todellisuuden ja kuvitelman raja hämärtyy. Turkka kirjoittaa itsestään, pojastaan, avovaimostaan, todellisista henkilöistä heidän oikeilla nimillään mutta täysin fiktiivisin vapauksin. Ja näissä kärjistetyissä ja pelkistetyissä tilanteissa ja tunnekuohahduksissa voimme kuin suurentavan peilin kautta nähdä paljon sellaista mikä on totta meistä itsestämme, läheisistämme, ihmisistä yleensä.
Selvitys oikeuskanslerille on häikäilemättömyydessään ja provokatorisessa repivyydessään kaikenlaatuisen tunnustus- ja paljastuskirjallisuuden hurja parodia ja samalla tilinpäätös pitkäksi aikaa eteenpäin.
(takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
164