Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Viha on paha vieras
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mansen murhakartalta pääsee helposti käsiksi Seppo Jokisen Tampereelle sijoittamiin murhamysteerioihin, joita komisario Koskinen Sorin piirissä tiimeineen selvittelee. Mikään varsinainen tiimityöskentelijä tämä helposti kääminsä käräyttävä komisario ei kuitenkaan ole. Kahdestoista dekkari Viha on paha vieras osoittaa sen jälleen. Koskinen lähettää työtoverit pois tieltään tutkimaan muita epäiltyjä, kun hän nappaa kiinni yksin monimutkaiseen rikosvyyhtiin kietoutuneen syyllisen. Tapahtumapaikkana on tällä kertaa Tesoman kerrostalolähiö.
Vuokratalossa Raiskionkadulla liikkuu yleisavainta hallussaan pitävä hiippailija, joka käy asukkaiden kodeissa salaa tutkimassa paikkoja herättäen pelkoa, ja unettomuutta. Toisinaan hänen käynnistään jää muistoksi eteisestä sammutettu valo, toisinaan hirttoköysi ja alkoholiin sekoitettu myrkky.
Lähiössä asuu yliaktiivinen kerrostalokyttääjä, joka on joutunut sotajalalle melkein jokaisen asukkaan kanssa. Hänet löydetään surmattuna asunnostaan ja motiiveja tekoon alkaa löytyä monelta eri taholta, kun Koskinen käy tositoimiin. Siitä pyörähtää käyntiin ruletti, jossa epäiltyjä kertyy koko joukko, koska yhdellä ja toisella on jotain epämiellyttävää menneisyydestä takataskussa.
Vaikka tekstistä löytyy hirteishuumoria asukkaiden saamien hirttosilmukoiden lomasta, kirjailijalla on aina mukana myös inhimillinen, ymmärtävä ote. Koskisen kiukun- ja pahantuulen puuskiinkin on helppo samaistua. Sivujuonteina kulkevat myös poliisien henkilökohtaiset ongelmat. Rikoksiin liittyvät termit kirjailijalla on hallussaan, vaikka hän ei teknisillä seikoilla kikkailekaan. Jokisen kieli vaihtelee karusta kerronnasta omaperäisen meheviin vertauksiin. Myös kaupunkikuvaus luo eläviä mielikuvia. Jokinen vaihtaa taitavasti tekstissään henkilöiden näkökulmia. Ei ihme, että Jokisen edellinen kirja Hiirileikki nousi vuoden 2006 yhdeksänneksi myydyimmäksi kotimaiseksi romaaniksi.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi perisuomalaisen pikkuriitelyn ja jurnutuksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka siirtelee tavaroita ja jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyseessä sairas häiriköinti vai hiljaa kytevä vaara.
Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja tämän tutkijaryhmältä puutu – mutta siitä kerrostalon kauhunhetket vasta alkavat. Yksi asukas joutuu murhayrityksen uhriksi kotonaan, toinen silmittömän väkivallan kohteeksi kotimatkalla. Ja pian Koskinen huomaa tutkivansa rikossarjaa, joka vetää toinen toistaan kirkuvampien lööppien huomion.
Vuokratalossa Raiskionkadulla liikkuu yleisavainta hallussaan pitävä hiippailija, joka käy asukkaiden kodeissa salaa tutkimassa paikkoja herättäen pelkoa, ja unettomuutta. Toisinaan hänen käynnistään jää muistoksi eteisestä sammutettu valo, toisinaan hirttoköysi ja alkoholiin sekoitettu myrkky.
Lähiössä asuu yliaktiivinen kerrostalokyttääjä, joka on joutunut sotajalalle melkein jokaisen asukkaan kanssa. Hänet löydetään surmattuna asunnostaan ja motiiveja tekoon alkaa löytyä monelta eri taholta, kun Koskinen käy tositoimiin. Siitä pyörähtää käyntiin ruletti, jossa epäiltyjä kertyy koko joukko, koska yhdellä ja toisella on jotain epämiellyttävää menneisyydestä takataskussa.
Vaikka tekstistä löytyy hirteishuumoria asukkaiden saamien hirttosilmukoiden lomasta, kirjailijalla on aina mukana myös inhimillinen, ymmärtävä ote. Koskisen kiukun- ja pahantuulen puuskiinkin on helppo samaistua. Sivujuonteina kulkevat myös poliisien henkilökohtaiset ongelmat. Rikoksiin liittyvät termit kirjailijalla on hallussaan, vaikka hän ei teknisillä seikoilla kikkailekaan. Jokisen kieli vaihtelee karusta kerronnasta omaperäisen meheviin vertauksiin. Myös kaupunkikuvaus luo eläviä mielikuvia. Jokinen vaihtaa taitavasti tekstissään henkilöiden näkökulmia. Ei ihme, että Jokisen edellinen kirja Hiirileikki nousi vuoden 2006 yhdeksänneksi myydyimmäksi kotimaiseksi romaaniksi.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi perisuomalaisen pikkuriitelyn ja jurnutuksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka siirtelee tavaroita ja jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyseessä sairas häiriköinti vai hiljaa kytevä vaara.
Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja tämän tutkijaryhmältä puutu – mutta siitä kerrostalon kauhunhetket vasta alkavat. Yksi asukas joutuu murhayrityksen uhriksi kotonaan, toinen silmittömän väkivallan kohteeksi kotimatkalla. Ja pian Koskinen huomaa tutkivansa rikossarjaa, joka vetää toinen toistaan kirkuvampien lööppien huomion.
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
288