Luopumisen aikaan

Tekijän neljännessä kokoelmassa syksyn raikkaus, värien sammuminen ja hiljainen huurtuminen muodostavat taustan tyynelle tilinteolle ja tunteenilmaisulle. (WSOY)

- - -

Mikko Kilpi palaa neljännessä kokoelmassaan Luopumisen aikaan keskeisiin luonnonaiheisiinsa ja etsiytyy, sekä runon henkeä että ilmaisua ajatellen, aina kansanlaulun lähteille saakka. Hän käyttää taitavasti hyväkseen perinnäisiä rytmikuvioita ja vertauksia ja tavoittaa herkkiä vivahteita metsän ja niityn maailmasta. Runoilijaolemukseltaan Kilpi on hiljainen, mutta sitkeä, ja on mielestäni jäänyt liiaksi äänekkäämpien ammattiveljiensä varjoon, sillä hänen säkeissään on kasteista tuoreutta. Uuden kokoelman rakkausrunoissa on hienoja oivalluksia ja muutama "japanilaisittain" kirjoitettu pikkuruno jää ensi lukemalla mieleen - ja tämähän Kailaan mielestä merkitsi sitä, että runo on hyvä. (Viljo Kajava: Vuoden 1958 lyriikan satoa, Kirjastolehti 3/1959)