Ammattimies

Petteri Paksuniemi kuvaa vetävässä novellikokoelmassaan miehen surkuhupaista elämää: pätemisen tarvetta, orpoutta ja uhoa, arkea naisen helmoissa, mustasukkaisuutta ja olemassaolon häpeää, joka saattaa kaivertaa kaikkien ronskeintakin kännykkäsankaria.
Paksuniemen kerronnassa on särmää ja psykologista varmuutta, joka samalla kertaa sekä riisuu että verhoaa. Kuvauksen kohteet eivät aina ole kaikkein sympaattisinta laatua, mutta heissä yhdistyvät jokapäiväinen tosi, huumoria ja satiiri niin raikkaassa suhteessa, että tulos on tuhti ja nautittava kuin ensimmäinen tuoppi.
(takakansiteksti)