Sakset kädessä ei saa juosta
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Julma ja ihana esikoisrunokirja koulutytön kasvamisesta naiseksi läpi vapauden ja kauneuden kaipuun, läpi aikuistumisriittien.
”Sakset kädessä ei saa juosta tarkoittaa about sitä, että moisia sääntöjä ja rajoituksia ihmisille annetaan mielettömin määrin, mutta ne on kyseenalaistettava. On juostava suinpäin, että tietäisi omat rajansa. On halkaistava maisema, valkea, tyhjä paperi. Oma peili ja yhteiskuntamme silmistä heijastuvat kuvajaiset eivät näytä kaikkea. Kivun kohtaaminen on se hinta, jonka maksamme, jos juoksemme sakset kädessä eikä onnettomuutta voi aina välttää. Aina ei voi suojella, edes itseään.
”Sakset kädessä ei saa juosta tarkoittaa about sitä, että moisia sääntöjä ja rajoituksia ihmisille annetaan mielettömin määrin, mutta ne on kyseenalaistettava. On juostava suinpäin, että tietäisi omat rajansa. On halkaistava maisema, valkea, tyhjä paperi. Oma peili ja yhteiskuntamme silmistä heijastuvat kuvajaiset eivät näytä kaikkea. Kivun kohtaaminen on se hinta, jonka maksamme, jos juoksemme sakset kädessä eikä onnettomuutta voi aina välttää. Aina ei voi suojella, edes itseään.
Terveisin Vilja-Tuulia
P. S. Kävin eilen yhdellä klubilla hengailemassa, puolukoita en ole saanut kuin piirakan verran. Mutta olenkin laiska poimija.”
Tamperelainen äidinkielenopettaja Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) työskentelee Viita-akatemian lasten ja nuorten sanataidekoulussa sekä esiintyy runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa.
(takakansiteksti)
P. S. Kävin eilen yhdellä klubilla hengailemassa, puolukoita en ole saanut kuin piirakan verran. Mutta olenkin laiska poimija.”
Tamperelainen äidinkielenopettaja Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) työskentelee Viita-akatemian lasten ja nuorten sanataidekoulussa sekä esiintyy runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Nukke, nukke, peitä kasvos, hyppää ylhäälle, / kumarra, niiaa, istu potalle... / Monotoninen laulu, tennareiden ikitahti: hyppy, hyppy, / hyppy, aina kun vuoroni koittaa. Mantran aikana näytän, / mitä osaan: sen, mitä muutkin. Jos juoksen liian hitaasti / tai nopeasti, saan osuman joka puolittaa selän, kuraruoska / lopettaa lorun. // ...nosta kättä, nostaa jalkaa, vilkuta... // Kätten pienet rummut kaikuvat, säännöllinen rytmi / tekee meistä ystäviä. Olen ilmassa, kun naru katkeaa. // Ensimmäinen rukous, jonka keksin itse, on kirous.
On tyttöjä, jotka oksentavat ruokailun jälkeen
ja toisia, jotka pitävät heidän hiuksistaan kiinni.
Kerron salaisuuden: eroa ei ole.
Nollapistettä ei ole, riman alle mennään selkä notkolla.
Kuvaamataidossa rajat tulevat vastaan; viivojen yli
ei ole lupa värittää, sotkea puutarhoja, päästää kinokseen
keltaista vanaa, jättää tyhjää paperia.
Keväällä paletista on vaikea löytää ihon kaltaista väriä.
Pihalla ovat viimeiset valkoisen eri sävyt, kalutut luut,
kaljut päälaet. Piikkareista jää suut sulaan, painumme
veks arvosanat takapuolessa. Vitoset ja kympit.
Vastaleikattu ruoho soi, ensirakastajan viulu.
*
Valokuva otetaan valkeassa hameessa,
risti selkäpuolella ja polvi ruvella.
Kun tähtäin tarkentuu, kamera tärähtää;
that is me. Sunnuntaina vietetään juhlat
hauskanpidon ehtojen mukaisesti:
jalkoja ei saa laahata eikä juosta
ei koskaan sakset kädessä
tai silmät puhkee.
Kävelen vieraiden joukossa viikatusti
ja käyttäydyn kuin hullut käyttäytyvät,
yritän olla normaali.
Seuraavana päivänä on jo syksy.
Lumisade laskeutuu korvilleni,
vaimentavat kuulokkeet, en saa jäseniä
laukeamaan vaikka niin tulisi lämmin,
istun valokuvassa hymyilevänä
ja ruusukimppu solisluutani vasten
ei kestä yhtäkään katsetta,
on niin hauraaksi jäätynyt, niin tyylikäs.
…
Hyvä ja paha jaetaan, kakut tasan kilttien kesken.
Syö lautasesi puhtaaksi. Miten niin ei voi niellä
sitä, mikä omaksi parhaaksi on valmistettu?
Pihassa leikki on käynnissä niiden kesken,
joilla leikkiin on varaa.
Ympyrä halkaistaan
lapionkärjellä. Täsmällinen viiva.
Kahden tulen välissä etsin paikkaani,
jos astun rajan yli, olen pelistä ulkona.
Silloin voidaan rangaista kaikesta.
Vierestäni viedään poliisiautoon poikaa,
joka on kirjoittanut seinään ACCEPT.
Poika menee, ei katso taakseen, minä jään,
minun täytyy valita puoleni nopeasti.
Pallo on nyt tässä, tukehdun tai en.
Savun tuoksusta ei voi erottaa mikä palaa,
keittiössä kakku paisuu mureaksi
kuin valkeat vatsat,
pöydällä odottaa kuuma lautanen taivasta,
joka jaetaan tyhjäksi.
Tytöt ovat karanneet./
He kävelevät päät pystyssä/
rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat/
valmiiksi muotoillut lupaukset,/
joista he yli kaiken haluavat vapaiksi./
Yli kaiken he tahtovat rypistää/
sinisen kalvon joka viettelee/
kävelemään vetten päällä./
Tytöt tietävät mitä on tehtävä/
kun horisontti näkyy./
Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi./
He nauravat päin kasvoja,/
tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen/
ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,/
rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
68
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
käännös kokoelman runosta "The girls have run away": Ice-Floe - International Poetry of the Far North. Volume VII / 1. Kääntäjä Sarka Hantula