Huonetta ja sukua

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Huonetta ja sukua on suurelta osin rauhallisesti hengittävä runoelma, joka kertoo rakkaudesta ja erosta. Sen näyttämöt ilmoitetaan: Hailuodon kesäinen maisema, katuja pohjolan kaupungeissa, Budapest, Rooma.

Maiseman hahmottajana Inkala ei ole sillä tavoin kulttuurirunoilija kuin joku Joseph Brodsky. Hän on lähellä luontoa ja kuvaa vuodenaikojen ilmiöitä hiukan samaan tapaan puhellen kuin Aaro Hellaakoski.

Kertomus kahden ihmisen suhteesta on pohdiskeleva ja yltyy oikeastaan vain kerran seksuaaliseksi niin että pääskyset kirkuvat "nopeasti äänensä kadoksiin lakaisten". Rakkauden kuoleman voi lukea seuraavistakin säkeistä, jos pitää mielessään Hellaakosken alkuvoimaisen Hauen laulun:

"Hauen hymy on umpijäässä, ei etene enää yhteenkään / pysäkkiin tai peruutukseen. Silmät taivaan avarat, / aukiviilletty vatsa, nojaavat toteen enemmän kuin tyhjä lompakko. / Takataskussa sen sisälle tyyntyneet setelit ja kolikot / eivät vieläkään kohahda. / Evät ja pyrstö jäykistyneinä samaan asentoon, kuten peltiset / kattoviirit ja liput, silloin kun käy tuuli, / jonka nopea nimi on puolitankoon laskettua lyhyempi ja kylmempi."

Tämä kieli ei totisesti tyydy passiiviseen heijasteluun.

(Ote Pekka Tarkan arviosta / Helsingin Sanomat 25.9.1994)

Konkreettiset tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

"Alan olla varma.
Näin olisi puhunut vain viisas, kuolemansa
syntymähetkellä.

Sanat olisivat seuranneet perästä."
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

62

Kustantaja

Kieli