Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kukkivat rauniot

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Annikki Sankarin romaanin päähenkilönä on nuori maaseudulta kaupunkiin lähtenyt Vappu, luja ja komea tyttö, jonka vaiheita kirjailija seuraa runsaan vuosikymmenen ajan. Hän kertoo Vapun vaelluksesta ankarien koettelemusten kautta kohti sitä rakkautta, josta on tuleva hänen elämänsä ratkaisu, ja liittää kokonaiskuvaan myös päähenkilönsä kohtaloon ratkaisevasti vaikuttaneet, järkyttävät lapsuudenelämykset. Annikki Sankari ei suinkaan käytä ruusunhohtoisia värejä kuvatessaan sitä taistelua, johon nuori maalaistyttö joutuu tavoitellessaan itselleen kestävää pohjaa kovien ihmisten kaupungissa. Mutta se on sitkeän ja voimakkaan naisen taistelua, ja siksi vain positiivinen tulee hänen kohdallaan voittamaan.
Annikki Sankarin uusi teos on lähinnä rakkausromaani, erään naisen tarina. Erityistä mielenkiintoa herättää kasvava ja kehittyvä suomalainen kaupunkiyhteisö, jonne alituisesti kerääntyy uutta ihmisaineista – onnenonkijoita, elämässään pettyneitä, mutta myös niitä, joiden varassa sodanjälkeinen yhteiskuntamme lujimmin rakentui.
”Kukkivat rauniot” on lujaa, valmista kertojantyötä. Kuvaustavaltaan se on realistisempi kuin Annikki Sankarin aikaisemmat romaanit, mutta juonen taitavana rakentajana tekijä on entisensä: Vapun urhea kamppailu pitää lukijan jännityksen ja mielenkiinnon hereillä alusta loppuun saakka. Hänen tiensä vie meidät keskelle tämän päivän elämää ja luonteenomaisia ihmiskohtaloita.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Tekstinäyte

Vappu, kaksikymmenvuotias, seisoi linja-autoaseman portailla.
Hän oli viluinen ja vähän pelästynyt ja seisoi ällistellen kaikkea näkyvissä olevaa: portaitten eteen toinen toisensa jälkeen vyöryviä linja-autoja, taivasta vasten kuvastuvaa maailmankuulua hiihtomäkeä, jonka hän oli ennen nähnyt vain kuvissa, radiomastoja, joiden huiput sulautuivat tasaisen harmaisiin ja hämärässä jo hyvin tummiin pilviin, valaistuja korkeita taloja vasemmalla, kaikkea. Hänen kädessään oli paperilappu, se oli taitettu huolellisesti laskoksille ja siinä oli Allin, lapsuudentoverin, osoite. Osoite oli selvä kyllä, katu ja numero, kun vain olisi tiennyt mistä päin pitäisi semmoista katua ja numeroa lähteä etsimään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

255

Kustantaja

Kieli