Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Elämän koko kuva
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
On kevätkesä 1944 Suomen itärajalla. Ihmiset ovat arkiaskareissaan, kevät on ollut suotuisa. Silloin alkaa vihollisen suurhyökkäys. Kirjan ihmisillä on taas edessään tie, joka heille on ennestään tuttu ja joka on tuttu niin monen monelle nykyisessä maailmassa. Karjalaisille oli olemassa vain yksi mahdollisuus: suuntana oli Suomi. Suuriin pakolaiseepoksiin liittyy nyt Iris Kähärin kuvaus karjalaisen heimon vaelluksesta.
Pakolaiset siirtyvät järkyttävän matkan jälkeen Satakuntaan. Mutta heistä tuntuu kuin ei heillä olisi missään pysyväistä sijaa. Ymmärtääkö se, joka tätä ei ole kokenut, vielä tänäkään päivänä, mitä se heille merkitsi?
Kirjan lopussa on edetty ajassa kymmenisen vuotta. Päähenkilöt ovat kukin tehneet oman erilaisen ratkaisunsa. Heitä on neljä: pakolaisella on neljät kasvot. Keskeisin heistä, maanviljelijä Jalmari Joro, vanha vapaussoturi, on tulisin, itsepintaisin, toiveikkain. Mutta kuoleman edessä hänkin tyyntyy: Meillä on ollut kovaa ja meidän on täytynyt luopua, mutta meitä ei ole kielletty muistamasta ja kaipaamasta. Kun valkeus tulee, kaikki paljastuu. Oli olemassa järjestys, johon saattoi luottaa.
Iris Kähäri, joka itse on elänyt mukana pakolaisten vaelluksen, on toteuttanut tämän suuren eepoksen täysin omalaatuisesti ja omavoimaisesti. Hän luo lähikuvia, jotka rakentuvat kokonaisuudeksi kuin jalo mosaiikki. Hän ei julista eikä valita, hän katsoo, milloin dramaatikon, milloin humoristin silmin. Ja hän näkee kirjan monien ihmisten pienissä ja suurissa kohtaloissa ikuisesti yleispätevää: elämän koko kuvan.
Kuinka sanookaan Ukko-Pekka Jalmari Jorolle: Nuori mies, oletko koskaan nähnyt, että tuommoisen pimeyden jälkeen jää päivä koittamatta.
(takakansiteksti)
Kirjan lopussa on edetty ajassa kymmenisen vuotta. Päähenkilöt ovat kukin tehneet oman erilaisen ratkaisunsa. Heitä on neljä: pakolaisella on neljät kasvot. Keskeisin heistä, maanviljelijä Jalmari Joro, vanha vapaussoturi, on tulisin, itsepintaisin, toiveikkain. Mutta kuoleman edessä hänkin tyyntyy: Meillä on ollut kovaa ja meidän on täytynyt luopua, mutta meitä ei ole kielletty muistamasta ja kaipaamasta. Kun valkeus tulee, kaikki paljastuu. Oli olemassa järjestys, johon saattoi luottaa.
Iris Kähäri, joka itse on elänyt mukana pakolaisten vaelluksen, on toteuttanut tämän suuren eepoksen täysin omalaatuisesti ja omavoimaisesti. Hän luo lähikuvia, jotka rakentuvat kokonaisuudeksi kuin jalo mosaiikki. Hän ei julista eikä valita, hän katsoo, milloin dramaatikon, milloin humoristin silmin. Ja hän näkee kirjan monien ihmisten pienissä ja suurissa kohtaloissa ikuisesti yleispätevää: elämän koko kuvan.
Kuinka sanookaan Ukko-Pekka Jalmari Jorolle: Nuori mies, oletko koskaan nähnyt, että tuommoisen pimeyden jälkeen jää päivä koittamatta.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Joskus tuntui jotta suotta vaelsivat, suotta kiirehtivät, olisivat vielä vähän katsoneet. Mutta silloin kulki juna ohi hitaasti ja vastahakoisesti, vaunuissa tavaraa: ajopelejä ja koneita, laatikoita, huonekaluja ja eläimiä sekaisin, ihmisiä käsi poskella tai lattialla pitkällään härkävaunuissa joitten ovet olivat levällään tai raollaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
586