Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Äärellä
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Jokin selkiintymätön tunne vaivasi Jenniä. Piti yrittää olla joku muu, jotain enemmän kuin oli. EI ollut valtaa itseensä. Se oli kuin tauti, joka kalvoi yötä päivää, poltti, kihelmöi ja välillä kylmäsi. Veri kiersi hulvaamalla, toisinaan taas oli pysähtyä. Toinen puoli hänestä vaali siveyttä, toinen himoitsi riettautta.”
”Ihmiset kärsivät. He puhuvat siitä ja hekumoivatkin sen kertomisella. Ei Jenni ole koskaan kärsinyt. Hän on vain kipeä, niin kipeä, sisällä karvastelee ja riipoo. Syli on tyhjää täynnä.
Jenni hapuilee muististaan entisiä ihmisiään, istuu keinutuolissa ja on vihainen nyt…Miten ihmisiä voi rakastaa? Sillä he ovat pahimmillaan, kun ovat oikein hyviä.”
”Hän on kuin tyhjä kumipallo, venyvä ja lättänä. Aika on pysähtynyt. Yksi jakso on taas päättynyt. Kasvaakohan vielä uusi? Mitä tästä eteenpäin?
Jenni avaa ikkunan, jotta olisi lähempänä ihmisiä. Hän rukoilee, että saisi pitää tämän mikä hänellä on. Ettei sitä otettaisi pois, kun niin paljon jo oli otettu. Saisi asua kotonaan rauhassa. Elämä on saita, hänelle tulee pelko. Oli hän jo mielestään maksanut kylliksi jokaisesta ilosta, toivonut ja uneksinut.”
Elli Hituri kuvaa tässäkin romaanissaan herkästi myötäeläen naisen tuntoja kun kohtalo riepottaa, elämä tuo ja vie.
(takakansiteksti)
”Ihmiset kärsivät. He puhuvat siitä ja hekumoivatkin sen kertomisella. Ei Jenni ole koskaan kärsinyt. Hän on vain kipeä, niin kipeä, sisällä karvastelee ja riipoo. Syli on tyhjää täynnä.
Jenni hapuilee muististaan entisiä ihmisiään, istuu keinutuolissa ja on vihainen nyt…Miten ihmisiä voi rakastaa? Sillä he ovat pahimmillaan, kun ovat oikein hyviä.”
”Hän on kuin tyhjä kumipallo, venyvä ja lättänä. Aika on pysähtynyt. Yksi jakso on taas päättynyt. Kasvaakohan vielä uusi? Mitä tästä eteenpäin?
Jenni avaa ikkunan, jotta olisi lähempänä ihmisiä. Hän rukoilee, että saisi pitää tämän mikä hänellä on. Ettei sitä otettaisi pois, kun niin paljon jo oli otettu. Saisi asua kotonaan rauhassa. Elämä on saita, hänelle tulee pelko. Oli hän jo mielestään maksanut kylliksi jokaisesta ilosta, toivonut ja uneksinut.”
Elli Hituri kuvaa tässäkin romaanissaan herkästi myötäeläen naisen tuntoja kun kohtalo riepottaa, elämä tuo ja vie.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.