Kirsi Kunnaksen (1924) runoissa muotoutuu runoilijan elämänkuvan avara asteikko linjakkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Runoilija hallitsee rikkaiden mielikuviensa maailmassa täysin yksilöllisin tunnusmerkein rajattua aluetta. Herkästi ja tuttavallisesti hän lähestyy elämää ja luontoa, jonka kieli on hänelle avointa. Kirsi Kunnaksen runous on rytmillisesti hätkähdyttävän valmista; säkeitä kuunnellessan voi aistia kokeneen kirjailijan tyylitajun.
(takakansiteksti)